Liikasten sukuseura ry:n tiedottaja 17.03.2004

400 NOPPA – televisio-ohjelmaa

TV 1:den lasten ja nuorten toimituksen tuottamana vuosina 1971 - 1981 YLE:n lastenohjelmien 40-vuotisessa historiassa

Noppaa toimittamassa (o.t.o.) olivat koko ohjelmatuotannon ajan Pirkko Liikanen ja Helena Allahwerdi (o.s. Liikanen) Ristiinan Liikasten sukuhaarasta

Kuva: Noppa-ohjelmien juontajat Maija Asikainen ja Heikki Takkinen

Kasvatus- ja koulutusoptimismi vallitsi voimakkaana 1970-luvulla kaikkialla maailmassa. Tavoitteena oli kaikkien lasten koulutuksellinen tasa-arvo. Tämä mullisti melkoisesti myös lasten ohjelmien tavoitteita ja sisältöjä. Lastenohjelmat siirtyivät viihdetoimituksista omiksi toimituksikseen. Yhdysvalloissa käynnistyi jo vuonna 1969 SESAME STREET. Vuonna 1970 Sesame Street esitettiin ensimmäisen kerran Euroopassa Prix Jeunesse International – kilpailussa, jossa se voitti sarjansa 30:n eri maan alle 7-vuotiaiden TV:n lasten ohjelmat. Sesame Street oli suunnattu virikedeprivoitujen alle kouluikäisten lasten oppimis- ja kouluvalmiuksien kohottamiseen. Sesame Street tv-ohjelmasarjan voitto vaikutti ratkaisevasti lähes kaikkien maiden tavoitteelliseen lastenohjelmatuotantoon: eri maissa alettiin tuottaa uudentyyppisiä, tavoitteellisia ja kasvatuksellisia lasten tv-ohjelmia kuten Tanskassa Legestue, Yhdysvalloissa Ripple ja Mr. Roger’s neigbourhood, Saksassa sarjoja Rappelkiste ja Maxi ja Minifant, Sveitsissä Das kleine Haus ja Japanissa Pululu. Sesame Street –ohjelma toteutettiin paitsi englannin-, myös saksan-, ruotsin- ja espanjankielisinä versioina, jotka sittemmin alkoivat pyöriä televisiossa ympäri maailmaa, mm. Ruotsissa nimellä Fem myror är fler än fyra elefanter

. Vuonna 1971 TV 1:den lasten ja nuorten toimitus käynnisti Suomessa erityisesti alle kouluikäisille lapsille suunnattujen tv-ohjelmien suunnittelun. Vaikka tuolloin suurin osa alle kouluikäisistä lapsista oli vailla julkista päivähoitoa ja esikoulutoimintaa, kuitenkin 99 % lapsista katseli päivittäin television lastenohjelmia. Ennen koulunkäynnin alkua suomalaiset lapset olivat katselleet televisio-ohjelmia yhtä paljon kuin he olisivat käyneet jo päivittäin koulua 2,5 vuotta. Tästä syystä tiedotusvälineillä ja televisiolla katsottiin jo tuolloin olevan muitakin tehtäviä kuin ohjata lapsia viihteen suurkuluttajiksi. Näin syntyi Noppa-televisio-ohjelmasarja.

Noppa-ohjelmien tavoitteet ja sisällöt valittiin ottamalla huomioon silloisen päivähoidon, esikoulun ja peruskoulun ala-asteen kasvatustavoitteet.

Ohjelmasarja oli suunnattu nimenomaan alle kouluikäisten lasten oppimisvalmiuksien kehittämiseksi. Vuosina 1975 – 1983 Noppa - ohjelmasarjan tavoitteita tukivat erilaiset oheisaineistot, joita jaettiin koteihin, kirjastoihin, perhepäivähoitajille ja päiväkoteihin. YLE TV 1:den lasten ja nuorten toimituksen Noppa-ohjelmien oheisaineistojen yhteistyökumppaneina olivat Suomessa vuosina 1977-1981: Sosiaalihallitus, Suomen Unicef-yhdistys ja Lastensuojelun Keskusliitto, vuosina 1981-82 Ruotsissa Socialstyrelsen i Sverige,ja Utbildningsradio i Sverige. Kolmea ensimmäistä Noppa-kirjaa painettiin kutakin 50 000 kappaletta. Vuosina 1977 ja 1978 Oy Yleisradio Ab:n julkaisemat Noppa-kirjat olivat ilmaisia. Noppa tv-ohjelman tavoitteita ja sisältöä sovellettiin oheismateriaalin mukaan päivittäisen toimintasuunnitelman runkona. Noppaa esitettiin myös parin vuoden ajan Ruotsissa vuosina 1982 – 84, jona aikana julkaistiin myös viisi Noppa-ohjelmalehteä (Noppa-tidningen). Ruotsissa lähetetyt Noppa-televisio-ohjelmat ja niiden oheisaineistot olivat suunnattuja ruotsinsuomalaisille lapsille.

Ohjelmasarjan seuraaminen ei kuitenkaan edellyttänyt näitä oheisaineistoja. Alusta alkaen (1971) Noppa –televisio-ohjelmasarjan tavoitteiden saavuttamista selvitettiin hyvin monipuolisesti Jyväskylän yliopiston psykologian- ja opettajankoulutuslaitoksella tehdyn tutkimuksen ja psykologian (kehityspsykologian) ja kasvatustieteen opinnäytteiden avulla (liitteenä tutkimusluettelo).

Ohjelmasarjan toimittivat kolme toimittajaa: Antero Ikonen, Ulpu Tolonen ja Sirppa Sivori-Asp. Ensimmäinen Noppa käynnistyi vuonna 1972 aluksi toimittaja Antero Ikosen, kuvaussihteeri Ritva Eräsen ja kuvittaja Sirkka Häkkäsen sekä freelancereiden avulla. Koko sarjan rakenteesta ja käsikirjoituksista vastasi professori Pirkko Liikanen Jyväskylän yliopistosta kirjoittaen myös itse käsikirjoituksia Noppa-ohjelmia varten. Hän vastasi myös Noppaan liittyvästä tutkimuksesta. Muina käsikirjoittajina olivat mm kansainvälisten asioiden johtaja, filosofian tohtori Helena Allahwerdi, ja lastentarhanopettaja Maija Asikainen, joka toimi myös maisteri Heikki Takkisen kanssa Nopan juontajana. Kuvataiteilija Maikki Harjanne avusti ohjelmiin sisältyvien tehtävien kuvituksessa.

Kuva: Kuvassa on TV 1:den lasten ja nuorten toimituksen Noppa-ohjelmasarjan vastuuhenkilöitä. Kuvan keskellä ensimmäisessä rivissä ovat juontajat Heikki Takkinen ja Maija Asikainen, Heikin vieressä Maikki Harjanne ja Maijan vieressä toimittaja Sirppa Sivori Asp. Oikealla ensimmäisenä on toimittaja Antero Ikonen. Maikin takana ovat Sirkka Häkkänen, Pirkko Liikanen, kuvaussihteeri Ritva Eränen ja Helena Allahwerdi. Pirkon ja Ritvan takana on toimittaja Ulpu Tolonen.

Ohjelmasarjaa esitettiin aluksi kerran viikossa, sitten kaksi kertaa viikossa ja uusinnat kaksi kertaa viikossa. Viikoittain lähetettävissä ohjelmissa ensimmäisessä esiteltiin ja opittiin aiheeseen liittyvät kielelliset käsitteet. Toisessa ohjelmassa aihetta laajennettiin uusiin asioihin ja tilanteisiin. Jokaiseen ohjelmaan sisältyvien lukuisien tehtävien ratkaiseminen vahvisti aina kulloinkin ko. tehtävän edellyttämää oppimisvalmiutta. Näitä valmiusalueita olivat motoriikka, näkö, kuulo, kieli, käsitteenmuodostus, muisti ja looginen ajattelu.

Näköä kehittäviä tehtäviä ovat esimerkiksi samanlaisten ja/tai erilaisten kuvien etsiminen, suuntien erottaminen, hullunkuristen asioiden havaitseminen.

Tehtävä: Yhdeltä pojalta puuttuu soitin. Mikä soitin? Tehtävä edellyttää visuaalista erottelua, muistia ja loogista ajattelua.

Erilaisten äänien ja äänteiden erottaminen vahvistaa kuulohavaintojen erottelukykyä. Äänen yhdistäminen sitä vastaavaan kuvaan ja kuvasta kertominen edellyttävät kuullun ja nähdyn informaation yhdistämistä, mikä on välttämätöntä lukemaan ja kirjoittamaan oppimiselle. On osattava yhdistää äänne (kuultu) sitä vastaavaan kirjaimeen (visuaalinen merkki). Myös kuuloon perustuva lorun, laulun ja/tai leikin toistaminen on oppimisen tulosta ja vahvistaa lyhytkestoista muistia. Lyhytkestoisen muistin olemassaolo on taas välttämätön kaikelle oppimiselle. Mikäli lapsi ei pysty muistamaan kuulemaansa ja/tai näkemäänsä, saattaa syynä olla se, ettei hän pysty erottamaan sitä, mitä hänen pitäisi muistaa.

Tehtävä: Mitä lauluja lapset laulavat? Laula mukana (”Kaksi pientä elefanttia marssii…”) ja (”Jänis istuu maassa…”) Tehtävän ratkaisu edellyttää visuaalisen /näköön perustuvan), kognitiivisen informaation muistamista (laulujen sanat ja sävel) ja yhdistämistä. Nähdyn tai kuullun informaation muistaminen on välttämätöntä kaikelle oppimiselle.

Käsitteenmuodostusta vahvistavat tehtävät perustuvat ko. käsitteen tunnistamiseen, vertailuun ja syy-yhteyksien keksimiseen. Tyypillinen jokaiseen Noppa-televisio-ohjelmaan sisältyvä käsitteenmuodostusta edellyttävä tehtävä perustui ”jätkänsakki” –pelin ideaan. 3x3 kuvan kuvaruudukon pohjalta piti keksiä, millä tavoin jokaisen rivin tai sarakkeen kuvat olivat samanlaisia, tässä tapauksessa kuvien esittämät sanat/käsitteet olivat samanlaisia. Esimerkiksi ”Millä tavalla radio, televisio, sanomalehti ovat samanlaisia?” (Tiedotusvälineitä) Vuoden 1975-76 aikana välitettiin katsojille tällä tavoin lähes 700 erilaista kielellistä käsitettä, jotka sisältyivät silloisen peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan opetussuunnitelmiin. Näillä kielellisillä käsitteillä koulutulokkaat selvisivät mainiosti ensimmäisen kouluvuotensa. Ohjelmasarjan oheisaineistoissa neuvottiin, miten eri sanoja/käsitteitä esittämistä kuvista tehtiin pelikortteja, joilla vuorostaan pystyi pelaamaan erilaisia tunnistamis-, muisti- ja sääntöpelejä. Pelin sääntö perustui aina ohjelman sisältämään opittavaan asiaan.

Oheisaineistot sisälsivät opittavien asioiden erilaisia käsittelystrategioita kuten tunnistamista, nimeämistä, toistamista, jäljittelyä, sosiaalisia leikkejä dramatisointia ja luovaa ilmaisua. Monet Vihreän Viserryskoneen ja Keltaisen Kellopelin lauluista tulivat kaikille suomalaisille lapsille tutuiksi koko maassa riippumatta lasten asuinpaikan sijainnista.

Tehtävä: ”Kerro, mitä tässä tulee tapahtumaan? Tehtävän tarkoituksena on vahvistaa kykyä ennakoida käyttäytymisen seurauksia, mikä edellyttää loogista ajattelua. Esimerkki on perhepäivähoitajille lähetetystä aineistosta.

Noppa-ohjelmiin perustava tutkimus osoittaa selkeästi, että tiedotusvälineillä, erityisesti televisiolla on valtava mahdollisuus vaikuttaa oppivelvollisuuskoulun edellyttämiin lasten oppimisvalmiuksiin. Tämä edellyttää toki ohjelmien tarkkaa suunnittelua kohderyhmän edellytyksiä vastaavaksi. Tämä jos mikä vuorostaan edellyttää ammattitaitoa ja asiantuntemusta. Erittäin painavaksi muodostuvat myös eri instituutioiden yhteistyö kuten tv-ohjelmien ja graafisen aineiston tuottaminen samojen tavoitteiden mukaisesti.

Runsaan kymmenen vuoden aikana (1972-1983) YLE:n TV 1:den lasten ja nuorten toimitus tuotti kaikkiaan 400 erilaista Noppa-ohjelmaa, jotka todella saavuttivat tavoitteidensa mukaisesti kohderyhmänsä ja vaikuttivat aikanaan merkittävästi jokaisen suomalaisen lapsen elämään ja kehitykseen. Noppa-ohjelmat ovat nyt jo historiaa, mutta YLE:n 40-vuotisessa lastenohjelmien historiassa Nopalla on aina merkittävä ja ansiokas paikkansa.

Pirkko Liikanen (1999) toteutti myöhemmin multi- ja hypermediaohjelmakokonaisuuden nimeltä ”Lapsen kehitys ja oppiminen: teoriasta käytäntöön” (http://www.cc.jyu.fi/~liikanen/proj.htm). Ohjelman käyttäjän opas löytyy internetistä ja sisältää runsaasti kehityspsykologista tietoa eritasoisia oppimisvalmiuksia vastaavan informaation välittymisestä. (http://www.cc.jyu.fi/~liikanen/sis.htm). Tänä päivänäkin tästä opetuskokonaisuudesta hyötyvät paitsi kasvattajat, opettajat ja lastentarhanopettajat, päiväkotien ja esikoulun toiminta- ja opetussuunnitelmien laatijat, myös lastenohjelmien televisiotoimittajat, mikäli heidän työnsä tavoitteena on koulutuksellisen tasa-arvon ja oppimisvalmiuksiltaan erilaisten lasten oppimisen mahdollistaminen ja edistäminen. Noppa-ohjelmien etuna oli se, että ohjelmien välitön katseleminen jo sellaisenaan vahvisti pienten lapsikatsojien kehitystä ja mahdollisesti vielä puuttuvia oppimisvalmiuksia.

Opetusministeriö myönsi Noppa –ohjelman työryhmälle: toimittaja Antero Ikonen, toimittaja Sirppa Sivori-Asp, toimittaja Ulpu Tolonen, professori Pirkko Liikanen ja maisteri Helena Allahwerdi, valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuodelta 1976.

Tutkimusluettelo

Kokeellinen tutkimus

Aho, J., Mikkola, P., Mäki-Kuutti, V. & Topelius, T. 1976. Aikuisten ja lasten psykofysiologisten orientoitumis- ja defenssireaktioiden tarkastelua ja tutkimus pikkulasten psykofysiologisista reaktioista Noppa tv-ohjelmissa käytettäviin nukkehahmoihin. Psykologian cum laude –työ. Jyväskylän yliopisto.

Heikkinen, A., Naakka, E., Puumala, A., Turunen, A., Viita, A-L., Visti, A-L. 1975. 5 – 6-vuotiaiden lasten välitön reagointi tv-ohjelmiin, tiedon välittymiseen sekä näiden yhteys. Psykologian pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Himilä, E., Lahti, H. & Malinen, R. 1976. 2 – 7-vuotiaiden suhtautuminen Noppa-ohjelmien nukkeihin. Psykologian cum laude-työ. Jyväskylän yliopisto.

Katiska, J., Kesti, T., Korhonen, E. & Tossavainen, T. 1977. Suomenkielisten lastenkirjojen kuvailu, kuvitukselle ja tekstille asetetut kehitystasosuositukset sekä niiden huomioonottaminen vuosina 1970 – 1975 ilmestyneissä lastenkirjoissa. Psykologian pro gardu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Liikanen, P. & Partanen, I. 1973. Opetuksellinen informaatio tv-ohjelmissa. Metodinen tutkimus tv-ohjelmien opetuksellisen informaation arvioimiseksi. Psykologian laitoksen raportteja 136, osat I ja II. Jyväskylän yliopisto.

Salminen, K. Seikkula, J. & Suutamo, T. 1976. Taustatietoja lasten tv-katselusta ja tarkkailututkimus lasten reaktioista tv:n Noppa-ohjelman nukkeihin. Psykologian cum laude –työ. Jyväskylän yliopisto.

Ohjelmien vaikutuksia koskevat kartoitukset

Kodit (alle kouluikäiset lapset)

Harjula, T., Kauppinen, L., Leijala, M. , Markova-Hynönen, A., Olsson, K. & Tistelgren, R. 1976. Kognitiivisten kouluvalmiuksien kehittäminen ohjatulla tv-katselulla ja siihen liittyvällä kirjallisella oheismateriaalilla. Psykologian pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Liikanen et al. 1975. Kognitiiviset kouluvalmiudet ja niiden kehittäminen televisio-ohjelmilla ja koteihin suunnatulla ohjauksella. Psykologian laitoksen raportteja 175.

Päivähoito (alle kouluikäiset lapset)

Huttunen, P., Leutonen, R., Oksanen, T., Petäjäniemi, S., Tupamäki, P. & Viitanen, H. 1974. Harjoituksen vaikutus 5- 6-vuotiaiden lasten kommunikointivalmiuksien kehittymiseen. Psykologian pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Kuusinen, J. & Liikanen, P. 1978. ITPAn malliin perustuvien harjoitusohjelmien vaikutus 6-vuotiaiden lastentarhalasten kommunikointivalmiuksien kehittymiseen. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitoksen raportteja 203.

Liikanen, P. 1974. The use of TV programmes and other materials in Finnish kindergarten. Teoksessa AV MEDIEN in der Vorschulleriehung. Munich: Institut fur Film und Bild in Wissenschaft und Unterricht, 51 – 58.

Paaso, H. & Väisänen, V. 1976. Päiväkotiohjelmien vaikutuksesta esikouluikäisten sosiaalis-emotionaaliseen koulu- ja oppimisvalmiuteen. Psykologian pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Liikanen, P. 1980. Televisio-ohjelmat ja perhepäivähoito. Selvitys multimediaohjelmakokeilusta v. 1975-76. Jyväskylän yliopisto Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 1.

Liikanen, P. 1984. Joukkotiedotus ja varhaiskasvatus. Teoksessa Ojala, M. (toim.) Varhaiskasvatustutkimus Suomessa. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto, 281-303.

Peruskoulut

Kauppi, M. 1975. Televisio-opetuksen ja normaalin luokkaopetuksen vertailua joukkotiedotuksen opetuksessa peruskoulun yläasteella ja lukiossa. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Liikanen, P. & Väisänen, V. 1974. Lasten televisio-ohjelmien vaikutuksesta koulutulokkaiden oppimisvalmiuksiin ja tiedonvälittymiseen. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitoksen raportteja 164.

Liikanen, P. & Väisänen, V. 1974. Lasten televisio-ohjelmien vaikutuksesta koulutulokkaiden sosiaalisemotionaalisiin kouluvalmiuksiin. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitoksen raportteja 165.

Liikanen, p. & Väisänen, V. 1974. Koulu- ja oppimisvalmiuksia kehittävät lasten televisio-ohjelmat ja pelit. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitoksen raportteja 166.

Liikanen, P. 1976. I luokkalaisten oppimisvalmiuksien kehittämiskokeilu v. 1975 – 76. Koti, koulu, tiedotusvälineet. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitoksen raportteja 181.

Liikanen, P. 1979. Ympäristöoppia ja musiikkia käsittelevien televisio-ohjelmian vaikeustason ja oppilaiden kehitystason vastaavuuden yhteydestä oppimiseen peruskoulun ala-asteella. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos, Tutkimuksia 1.

Saikkonen, A. 1981. Kuopiolaisten 8 – 12-vuotiaiden koululaisten television katselutottumukset ja koulumenestys sekä vapaa-ajan käytöstä ja taustatekijöistä. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Sydänmetsä, T. 1981. Alkuopetuksen kouluradio- ja kouluteleisio- ohjelmien käyttö ja arviointi opettajien suorittamana. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Kulttuurin vaihto

Liikanen, P. 1976. Televisio, mahtava vaikuttaja koululaitoksemme rinnalla. Lapsemme, 13, 5-6.

Liikanen. P. 1984. Children and educational television in Finland. Comments and research. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 20.

Ohjelman sisältökartoitus

Haapasalo, R., Pakkanen, M., Suutarinen, H. & Ventelä, L. 1977. Kansainvälisyyskasvatusaines lasten ja nuorten televisio-ohjelmissa. Psykologian pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Noppa tv-ohjelmien oheisaineistot

Aurell, H., Liikanen, P. & Allahwerdi, H. 1974. Om Pom Poo. Kuvalukemisto. Kuopio: Unicef.

Noppa-työryhmä 1975. Pim Pom Porosäkki. Helsinki: Unicef.

Noppa-työryhmä 1976. Tii tii tiainen. Helsinki: Unicef.

Noppa-työryhmä 1977. Noppa-kirja 1. Lahti. Oy Yleisradio Ab.

Noppa-työryhmä 1977. Noppa-kirja 2. Lahti: Oy Yleisradio Ab.

Noppa-työryhmä 1978. Noppa-kirja 3. Helsinki: Oy Yleisradio Ab.

Noppa-työryhmä 1978. Noppa-kirja 4. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Noppa-työryhmä 1979. Noppa-kirja 5. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Noppa-työryhmä 1979. Noppa-kirja 6. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Noppa-työryhmä 1980. Noppa-kirja 7. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Noppa-työryhmä 1980. Noppa-kirja 8. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Noppa-työryhmä 1981. Noppa-kirja 9. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Noppatidningen 1982-83, 1-5.

Noppa- tv-ohjelmalehti ruotsinsuomalaisille lapsille 1982, 1. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto, Oy Yleisradio & Ruotsin sosiaalihallitus.

Noppa, tv-ohjelmalehti ruotsinsuomalaisille lapsille 1982, 2 – 3/1982 – 83. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto, Oy Yleisradio & Socialstyrelsen i Sverige.

Noppa, tv-ohjelmalehti ruotsinsuomalaisille lapsille 1983, 4 – 5/1983 - 84. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto & Utbildningsradio i Sverige.

Oppimateriaalikokonaisuudet

Liikanen, P. 1999. Lapsen kehitys ja oppiminen: teoriasta käytäntöön. Alkuopetuksen perusteita. Multi- ja hypermediakokonaisuus.

Liikanen, P. 2002. Lapsen kehitys ja oppiminen; teoriasta käytäntöön, multi- ja hypermediakokonaisuuden käyttäjän opas internetissä http://www.cc.jyu.fi/~liikanen/sis.htm 23.4.2002.

Alkuun

Hakemistoon

Pirkko Liikasen sivulle

Päivitetty 17.03.2004 (PL)