Liikasten sukuseura ry:n vanhin vuonna 2002:

HELMI PIIPPONEN (o.s. Liikanen)

Kuva: 7.3.2003 Vuokko-sisaren tytär Marja Majander ja 93-vuotias Helmi Piipponen ISS:n Soukan hoitokodissa Espoossa, jossa Helmi sanoo viihtyvänsä hyvin.

Korpilahden Likander-Liikasten sukuhaaraan kuuluva Helmi Piipponen syntyi 15.05.1909 Hartolassa. Helmin isä oli Kalle Liikanen (s. 21.01.1889 Leinonmäki) ja äiti Lydia Erola (s. 01.04.1887 Hartola, k. 12.02.1978). Helmi oli 8-vuotias, kun isä Kalle Liikanen kuoli 32-vuotiaana espanjan tautiin. Helmillä on Vuokko-sisar ja Väinö-veli. Kumpikaan sisaruksista ei ole enää elossa. Helmin sisar Vuokko Koskinen (o.s Liikanen) kuoli 18.08.2002 Altzheimer-tautiin. Väinö on kuollut aiemmin liikenneonnettomuudessa.

Lapsuudessa sukuloitiin ahkerasti. Käytiin isovanhempien Anna Maria ja Antti Erolan luona kylässä Hartolassa. Lapsena hypättiin narua ja kinkattiin ruutua. Nukke on aina ollut mukava Helmille. Joulua odotettiin aina ja saatiin pieniä lahjoja. Niin ja tietysti laulettiin koko perhe "Joulupuu on rakennettu...".

Isän kuoltua äiti Lydia meni uudelleen naimisiin ja tästä avioliitosta syntyi kaksi velipuolta ja yksi sisarpuoli: joista toinen veli Veikko Nyberg kaatui 22-vuotiaana v. 1944, ja toinen veli on historioitsija Tuure Nyberg (Kuusankoski), sisar Terttu Nyberg, joka käy edelleen pari kertaa vuodessa katsomassa Helmiä Ruotsista. Veikko Nyberg on haudattuna Kuusankosken sankarihautausmaalla. Joulut Helmi ja Terttu viettävät vielä usein nykyäänkin yhdessä.

Perhe asui tehdaspaikkakunnalla, Kuusankoskella kauppias Heleniuksen omistamassa pikkumökissä. Perheellä on neljän sukupolven ajan ollut läheinen yhteys Heleniuksiin, jotka olivat mm. Helmin nuoremman sisaren kummeja. Helmi lähti kotoaan 15-16 -vuotiaana Helsinkiin, aluksi Appelgrenien perheeseen palvelukseen. Appelgrenien perheeseen kuului leskirouva ja tämän poika.

Aviopuolison Viljo Piipposen Helmi löysi Helsingissä lavalta - tansseista, Hesperian puistossa sijaitsevalta tanssilavalta. Puolisolla oli kaksi lihakauppaa ja purjevene. Helmikin alkoi työskennellä yhdessä näistä kaupoista, 4. linjalla sijaitsevassa lihakaupassa. Perhe asui nyt aivan Kallion kirkon lähellä. Appelgrenit antoivat häälahjakksi heille kristallikulhon, jossa pidetään hedelmiä. Helmille ja Viljolle syntyi vuonna 1938 poika nimeltä Juhani. Aviopuoliso kuoli kuitenkin jo vuonna 1939, ja näin Helmistä tuli alle kaksivuotiaan pojan yksinhuoltaja.. Aviopuolison, Viljon, kuoleman jälkeen Helmi kävi kahdeksan vuotta joka päivä aviopuolison haudalla. Nyt Helmi on ehtinyt olla jo 63 vuotta leskenä (7.3.2003).

Vaikka Helmi asui Kalliossa aivan kirkon vieressä, hän ei paljoa välitä uskonnosta. Hän ei liioin pidä vieläkään joulukorteista, jossa on kirkon kuva. Pikemminkin "Ole aina iloisella päällä, kuin kissa liukkaalla jäällä." Myös Liikasten sukuseura ry on jäänyt Helmille vieraaksi, aivan toisin kuin sisarelle Vuokolle, joka on osallistunut joka vuosi Liikasten sukuseura ry:n kokouksiin, mm. Reisjärven, Kangasniemen ja Helsingin sukukokouksiin ja Santahaminan paikalliseen Liikasten tapaamiseen. Helsingissä Karjatalossa pidetty sukukokous jäi Vuokolle viimeiseksi.

Aluksi Helmi jatkoi miehensä kuoleman jälkeen. leskeksi jäätyään lihakauppiaana. Sotavuodet Helsingissä olivat rankkoja. Tällöin piti joka aamu nousta aikaisin ja mennä tukkuun ostamaan lihaa. Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita. Juhani kertoi äidilleen, että muut lapset kiusasivat häntä, koska "minulla ei ole isää" Kun Helmi iltaisin toi kenkälaatikossa päivän kassan kotiin, niin paljon rahaa nähtyään, poika Juhani oli tokaissut "Voisinko saada kengännauhat?"

Helmi möi kaupan 1940-luvun lopulla ja meni toisen palvelukseen, ollen töissä mm. edelleen lihakaupassa, päivällä konttorissa ja iltaisin Metsähallituksessa siivoojana.

Helmi puhkesi kukkaan 65-vuotiaana jäätyään eläkkeelle ja alkoi hoitaa sisarensa Vuokon tyttären Marja Majanderin nuorinta poikaa. Koko elämänsä ajan Helmi on ollut kiinnostunut matkakirjoista, elämäkerroista, kartoista, tietokirjoista ja jopa nykysuomen sanakirjasta.Nykyään hän mieluiten kuitenkin katselee lehtiä.Hän on käynyt mielellään teatterissa mm. Kansallisteatterissa. Klassinen musiikki on ollut myös lähellä Helmin sydäntä. Helmi ei osaa uida eikä ajaa polkupyörällä, vaikka polkupyörä hänellä on ollutkin. Helmi on matkustanut vasta eläkkeellä ollessaan Yhdysvalloissa, Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Meksikossa

. Helmin poika Juhani Piipponen (s. 1938) oli lapsena sotalapsena Ruotsissa, ja senkin jälkeen hän vietti vielä viisi kesää Ruotsissa. USA:ssa vaihto-oppilaana ollessaan Juhani alkoi opiskella espanjaa. Hän opiskeli stibendillä myös vuoden Madridissa. Espanjan kielen opiskelua hän jatkoi myöhemmin kauppakorkeakoulussa. Suvussa on mallia liike-elämälle ja yrittäjyydelle: Helmin äidin veli Manne Erola oli kauppias, samoin aviopuoliso Viljo Piipponen ja Viljon veli eli Juhanin eno, isä ja setä olivat ammatiltaan liikemiehiä. Työ- ja liike-elämä on kuljettanut Juhania mm. Yhdysvaltoihin, Saksaan, San Salvadoriin, Meksikkoon ja Italiaan. Suomessa Juhani on työskennellyt ainoastaan yhden vuoden. Juhani puhuu seitsemää kieltä.

Helmi ei aivan täysin hyväksynyt miniäänsä, joka työskenteli Helsingin Meksikon suurlähetystössä. Pojan, Juhanin perhe asui Meksikossa seitsemän vuotta. Helmin pojan poika "pikku Juhani" (Juhani Antonio) asuu Meksikossa. Nykyisin Juhani Antonio ottaa yhteyttä isäänsä ainoastaan silloin, kun tarvitsee rahaa. Juhani Antoniolla on taas vuorostaan kaksi lasta, kaksi tytärtä, jotka ovat siis Helmin pojan pojan tyttäriä.

Juhani erosi ensimmäisestä aviopuolisostaan ja meni myöhemmin avioliittoon italialaisen Marisan kanssa. Heillä ei ole lapsia. Helmin poika Juhani on nyt asunut 16 vuotta Italiassa (Milanossa). Tällä hetkellä Juhani on 65-vuotias. Helmin mielestä Juhani on kunnon poika. Hän soittaa usein äidilleen ja käy Helmin luona pari kertaa vuodessa. Miniä kutsuu Helmiä Perlaksi. Hän on käynyt Suomessa kolme kertaa ja Helmi puolestaan Italiassa (Milanossa) neljä kertaa.

Helmillä on aina ollut hyvä terveys ja vahva sydän aivan kuten hänen äidillään Lydialla, joka eli 91 -vuotiaaksi. "Olen sellainen tervaskanto" kuten Helmi itseään kutsui haastattelua tehdessämme. Helmillä on ollut paksunsuolen pullistumia, jolloin suolesta leikattiin 40 cm pois. Nivustyräkin on joskus aikaisemmin leikattu. Vuosia Helmillä on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, johon hän syö jatkuvasti lääkettä. Vuosi sitten Helmi oli kolme kuukautta tutkittavana sairaalassa, silloin kilpirauhaslääkistystä lisättiin. Hänellä todettiin alkava Altzheimer-tauti. Lääkäri sanoikin tällöin Helmille, "yksinään ei saa asua". Näin Helmi siirtyi omasta kodistaan viime vuonna 92-vuotiaana hoitokotiin.

Helmin elämän ohjeena on aina ollut se, että pitää olla kunnollinen ja siisti, sekä se, ettei ole toisille vaivaksi eikä syö toisten ruokia. Ja "järkikin on oltava tallella". Tällä hetkellä (7.3.2003) Helmi viettää vanhuuden päiviään ISS:n Soukan hoitokodissa, jossa Helmillä on kotoa tuodut sänky, omat sänkyvaatteet ja vaatteet, tuoli, kaksi pöytää, seinäkello ja taulu. Hoitokodissa ollaan omissa vaatteissa ja pukeudutaan joka päivä.

Liikasten sukuseura ry toivottaa Helmille valoisia elinpäiviä, vahvaa terveyttä ja iloa LIIKASTEN SUVUN VANHIMPANA.

Lähteet:

Pirkko Liikanen: Helmi Piipposen haastattelu 7.3.2003 Espoossa sisaren tyttären Marja Majanderin ollessa mukana haastattelemassa.

Paluu perinteiden isän/äidin etusivulle

Paluu seuran pääsivulle

Päivitetty 03.04.2003 (PL)