POROEMÄNNÄN TERVEHDYS

Tuovi Tepsa Tepsanniemessä kaamoksen levollisessa hämärässä

Kaamoksenaika ja joulunsanoma virittävät minut tarkastelemaan kulunutta vuotta 2002. Kirjoitan viestiksi teille ystäväni.

Päiväni alkaa kuuden tunnin yöunen jälkeen aamuvarhaisella. Sytytän kynttilän ja ajattelen, nykyisin rukoilen. Pyydän itselleni viisautta kohtaamaan mitä erilaisempia asioita. Hyväksymään nekin, joille en voi mitään.

On rauhoittavaa ja huojentavaa tietää, ettei minun tarvitse osata ja tehdä kaikkea. Olen saanut kokea enkelin kosketuksen, rutistuksen...

Vartailen elämääni vieriviin pieniin ja suuriin kiviin. Kun vain vyöryttelen ja vyöryttelen kiviä, joku särmä aina madaltuu ja yhä useammassa kivessä on havaittavissa sileää pintaa.

Katselen kiitoksella ympärilläni olevaa avaruutta ja luojan kaunista luontoa, jonka keskellä saan arkeni elää. Voin kiittää taivaan isää suloisista lasten lapsista, jotka yhä uudestaan ja uudestaan haluavat tulla mummilaan ilahduttamaan meitä. Kunpa kykenisimme istuttamaan heihin hyvän tahdon enkeleitä, joulusanoman tavoin.

Kiitoksen ansaitsevat ystävät, jotka eivät ole pettäneet ja ystävät, jotka ovat palanneet. Kiitos uusille ystäville, olen vieläkin ymmälläni teistä.

En voi lakata ihmettelemästä sitä tietoisuutta ja tunnetta, että olen vahvoissa käsissä. Rukoilen voimaa ja siunausta kaikille niille, joilla on vaikeata ja raskasta ja, että oppisin välittämään enemmän kuin ennen läheisistäni ja niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat minua.

Esirukuksin olette minua kantaneet, teitä ei sittenkään ollut liikaa. Tunnen, että voin elää täysillä tätä elämää, omana itsenäni. Tule tapaamaan, monet muutkin ovat tulleet. Ellet voi tulla, kutsu minut.

Rakkaus ei ole jättänyt minua.

Rinnallani Veikko ja lapsemme Kaisa-Mari ja Jyrki ja meille kaikkein tärkeimmät Juho Erkki ja Miika Matias.

Kuuntele hiljaisuutta ja sen sanomaa

Näe peitetty hätä ja kipu

Kosketa, se on enemmän kuin sanat

Luota, rukoile!

Unohda itsesi hetkeksi.

Tuovi Tepsa on Kangasniemen Liikasia.