Pirkko Liikanen 18.8.2008

 

VUODEN LIIKANEN 2008 - KUVATAITEILIJA SIRKKA LAAKKONEN

 

 

 

Vuoden Liikanen Sirkka Laakkonen on erittäin aktiivinen kuvataitelija. Kesällä 2008 hänen töitään oli nähtävänä viidellä paikkakunnalla, Hauholla, Turussa, Helsingissä, Haminassa ja Tammisaaressa.

 

”MAALAUSTEN MAAILMA” Haminassa

 

Laakkosen yksityisnäyttelyssä Haminassa 22.7. - 9.8.2008 hänen työnsä olivat esillä Haminan kirjaston avarassa näyttelytilassa. Töitä oli kaikkiaan 27 ja lähes kaikki maalaukset olivat parilta viimeiseltä vuodelta.

 

Töistä hehkuvat keltaiset, valon, lempeyden, ilon ja myötätunnon värit. Sirkka Laakkonen kertoo, että Jean Sibelius mielsi aikoinaan värit ääninä: Esimerkiksi keltainen väri kuvasi d-duuria ja f-duuri voimakasta vihreää. Jos kuulisimme Sirkka Laakkosen maalausten sävelet, korkeimpana ja kauneimpana kohoasi töistä f-duuri - puhtaana ja kirkkaana.  Lähes kaikista maalauksista kumpuavat nämä sävelet (Keltainen hetki, Päärynämehua, Karva chauth, Olen poissa vain hetken, Honey, honey, Chauth, Naisen tuoksu, Keltahelokki, Etsi minut Emma, Mirjamin kukka jne). Kysymys on voimakkaista tunteista. Ehkä eletyn ja tämän hetken elämän kokemukset virtaavat nykyhetkessä, keltaisina väreinä - f-duurina. Elämä on kaunis.

 

 

 

Teosten nimet rajaavat katsojan mielessä maalaukset johonkin muotoon. Maalauksen ”Vain hiljaisuus jää” nimi ei yhdisty mihinkään katsojan mielessä. Sirkka Laakkonen kertoo saaneensa aiheen tälle maalaukselle New Yorkin World Trade Centerin 11.9.2001 tapahtuneesta onnettomuudesta. Mitä jää jäljelle, kun kaikki ahdistus ja tuska ovat puhdistuneet ihmisten mielestä? Onko kaikki annettu anteeksi? Silmiemme eteen avautuu kuin usvasta valoisa näky.

 

Etsi minut Emma” teoksessa pyyhältää pieni koira pensaikkoon, piiloonko Emmaa vai vain vapaudesta riehaantuneena koira juoksentelee paikasta toiseen.

 

 

Chauth” ja ”Karva Chauth” ”teosten nimet yhdistävät katsojan mielen Intian perinteisiin ja riittimenoihin. Karva Chauth -juhlan paasto aloitetaan ani varhain, ennen auringonnousua. Siksi naiset nousevat ennen kello viittä syömään tukevan aamupalan. Paasto jatkuu siihen saakka, kunnes kuu nousee illalla taivaalle, eikä nainen saa lopettaa paastoa ennen kuin hän on nähnyt kuun omin silmin. Illan rituaalimenoja varten nainen pirskottaa pyhää vettä ja santelipuun väriä uhriastioille. Teoksessa ”Karva Chauth” on pöydälle asetettu hedelmiä - koko taulu heijastaa iloa ja valoa keltaisen eri väreissä.

 

Clauth” teoksessa katsoo alaston nainen teoksen oikeassa yläkulmassa olevaan pieneen, keltaiseen valoläikkään. Onko tulossa jotakin hyväenteistä, lupaavaa ja suotuisaa” Itse naisen hahmo loistaa voimakkaana keltaisesta oranssiin ja punaiseen.

 

Teosten ihmishahmot ovat lähes kasvottomia. Sirkka Laakkonen sanoo, että ihminen on vain ihminen. Kansallisuus ja erilaiset kulttuurit eivät muuta ihmistä. Kaikilla on samoja pelkoja ja suruja. Jokainen yhteiskunta ja yhteisö luovat erilaisia mahdollisuuksia ihmisille. Miksi sitten tämän hetken yhteiskunnassa on niin paljon pahoinvointia? Oma yrittäminen puuttuu. On pyrittävä tekemään sitä, mikä tuottaa iloa.

 

Eräs näyttelyn kävijä sanoi: ”Sinä olet iloa tuottava taiteilija. Me muut olemme vain elämän taiteilijoita. Jo koulussa olisin halunnut ryhtyä taitelijaksi. Niin ei käynyt.”  Toinen katsoja katseli taulua ”Kaikki valmiina” ja sanoi: ”Onpa mehevän näköinen tuoli.” Tähän Sirkka lisäsi: ”Se kuvaa Haukilahden kodin tuolia.”

 

TAUSTAA

 

Sirkka Laakkonen o.s. Orasvuo polveutuu Liikasten sukuseuran perinnehenkilön Herman Liikasen veljen Kustaa Adolf Liikasen tyttärestä Matildasta (s. 1860). Kustaa Adolf muutti Ristiinasta Jaalaan Liikasenmäelle vuonna 1865. Perheeseen kuului silloin kaksi pientä lasta, muutaman vuoden ikäinen Matilda ja kuukauden vanha pikku 

Herman. Perimätiedon mukaan Herman-vauva tuotiin uuteen kotiin Jaalaan turkin hihassa. Sirkka Laakkonen edustaa näin ollen Ristiinan Liikasten 12. sukupolvea (esi-isä Liikanen, Antti s. 8.8.1625 Ristiina).

 

Taiteilijana Sirkan kokemukset palautuvat kauas Keniaan (1978 - 79), Singaporeen (1985 - 88) ja Yhdysvaltoihin (1988 - 1991). Koulutusta Sirkka hankki mm. näillä ulkomaanmatkoilla ja Suomessa Helsingin Akateemisessa Taiteilijaseurassa, Helsingin Taitelijaseurassa, Pekingin keskusakatemiassa, Vapaa Taidekoulussa. Espoo Art ry:ssä hän on toiminut mm. hallituksen puheenjohtajana 2001 - 2004, sekä vuoden 

taiteilijana 2004 että yhdistyksen kunniajäsenenä.  Hän on myös opettanut Espoo Art ry:n kursseilla. Hän toimii jäsenenä Taidemaalariliitossa ja Espoon Kuvataiteilijat ry:ssä ja hallituksessa Espoo Art ry:ssä ja Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksessä.

 

Sirkka Laakkonen (o.s. Orasvuo) on syntynyt Haminassa 1945. Hänen puolisonsa on varatuomari Jorma Laakkonen vuodesta 1966. Lapsia on kaksi: Ari ja Tero ja lapsenlapsia kolme. Pojat asuvat perheineen toinen Englannissa ja toinen Espoossa kuten Sirkka ja Jorma. Sirkka on koko ajan ollut erittäin aktiivinen taiteilija, jonka töitä on ollut useissa näyttelyissä Suomessa hänen muutettuaan perheensä kanssa vuonna 1992 takaisin Suomeen.  Sirkan debyytti taiteilijana Suomessa tapahtui vuonna 1993.  Hänen maalauksiaan on ollut nähtävinä sekä yksityis- että ryhmänäyttelyissä monilla paikkakunnilla (Helsinki, Elimäki, Espoo, Forssa, Hamina, Kauniainen, Kotka, Lohja, New York, Peking, Riihimäki, Singapore, Tammisaari, Tuusula, 

Vehkalahti, Vihti) Kesällä 2008 Sirkan töitä on ollut nähtävänä Hauholla, Turussa, Helsingissä ja Haminassa. Teosten tekniikkoina ovat akvarelli, akryyli, kiinalainen tussi- ja vesivärimaalaus, pastelli, tempera, vahamaalaus, öljyväri ja kuvanveisto. Sirkan maalauksia on ollut usein esillä Liikasten sukuseuran kokousten 

aikana, onhan hän aina suhtautunut hyvin myönteisesti sukuseuraan ja ollut aktiivisesti mukana sen toiminnassa. Sukuseuran jäsenillä on ollut usein mahdollisuus tutustua Sirkka Laakkosen maalauksiin sekä sukuseuran kokousten yhteydessä, että Liikaslinkissä ja sukuseuran kotisivuilla.

 

 

Kuva: Sirkan lapsuuden kodissa äiti Anneli Orasvuo

Haminassa Taskalinmäentiellä 2008

 

Vasemmalla kuvassa on Sirkan maalaama taulu äidistä ja isästä (Anneli s. 1921 ja Olavi Orasvuo), ylhäällä keskellä taas on maalaus Anni Matildasta (o.s. Tulikoura) (s. 1880) sylissä nuorimmainen Anneli (s. 1921) eli Sirkan isoäiti ja äiti. Sirkan äiti Anneli Orasvuo 87 v. on Liikasten sukuseuran jäsen. Hän asuu yksin omakotitalossa ja käy kerran viikossa sairaalan päiväkerhossa. Annelin näkö on heikentynyt siinä määrin, ettei hän enää pysty katsomaan televisiota. Radion ohjelmista on ollut apua sitäkin enemmän. Omakotitalon seinustalla ja ympäristössä kasvaa loistavan värisiä kukkia, pensaita ym.

 

Sirkan sisar Pirkko Ohra-aho (o.s. Orasvuo) kertoo lapsuudesta erään tapahtuman. ”Äiti lähti viemään pyykkiä ulos. Lapset jäivät sisälle. Sirkka nukkui, ja koska Pirkko ei tiennyt, miksi Sirkan silmät olivat kiinni, niin Pirkko alkoi sormillaan avata Sirkan silmiä auki. Arvata saattaa, mitä siitä seurasi.”

 

”Kerran taas isä ja äiti, eli Olavi ja Anneli Orasvuo olivat veneellä menossa Suursaareen.  Matkan aikana syntyi kova myrsky. Siinä rajussa aallokossa, sateessa ja tuulessa airot hävisivät ja vene joutui tuulen riepoteltavaksi. Vene lähti ajelehtimaan. Kun vanhempia ei kuulunut kotiin, luultiin jo, että he olivat menehtyneet myrskyssä.  Tällöin alettiin jo sijoittaa lapsia sukulaisten koteihin. Merivartiosto oli löytänyt myöhemmin vanhempien veneen ajelehtimassa merellä. Vihdoin 

vanhemmat kaikkien riemuksi tuotiin kotiin.”

 

Kuva: Sirkan sisar, Pirkko Ohra-aho (o.s. Orasvuo)

 ja tämän kesän(2008) iso kesäkurpitsa

 

Sirkka kertoo Liikaslinkissä, että Liikasten esiäidit ovat olleet hänelle maalaamisen mallina. ”Aina joskus minulta kysytään, miksi olen alkanut maalata. Se, että yleensä olen ajatellut sitä eräänä mahdollisuutena käyttää minulle annettu elinaika mielekkäästi, ja siten vielä ottaa asiat vakavasti, johtuu melkoisella varmuudella siitä, että monet Ristiinan Liikasten -suvun esiäideistä ovat tunteneet samoin ja minulle on kertynyt ripaus aikojen kuluessa sitä, mitä kutsutaan lahjakkuudeksi. Minä itse mielelläni sanoisin, että ainakin tässä tapauksessa on kysymys siitä, että olen perinyt maalarin silmät. Näen paljon mielenkiintoista ympärilläni. Maailma on täynnä upeita värejä ja muotoja.”

 

On aina ilo katsella Sirkka Laakkosen maalauksia, ne herättävät katsojassa voimakasta myönteisyyttä ja levittävät ympärilleen valoisuutta, luonnon lämpöisyyttä ja keveyden tunnetta. Niitä katsellessa tulee hyvälle tuulelle. Mieli rauhoittuu ja lepää tyynenä maalausten valoissa ja varjoissa.