Haudankaivaja Kaapro Liikasen ja Anna o.s. Laasosen perhe

Perheen isä Kaapro (Gabriel) (1775-1859) toimi Ristiinassa isänsä haudankaivaja Juhon (1736-1811) jälkeen haudankaivajana ja Brahelinnan Ponnan torpparina. Kaapro Liikasella jaAnna Laurintytär o.s. Laasosella (1782-1859) oli kaikkiaan seitsemän lasta, joista ainoastaan neljä eli aikuisiksi: haudankaivaja Otto Vilhelm, Anna Loviisa, Kustaa ja Karoliina.

Huolimatta kirkollisesta haudankaivajan virastaan isä Kaapro tuomittiin raipaniskuihin varkauden takia, jonka hän tunnusti hovioikeudessa.

Otto Vilhelmin elämästä

Otto Vilhelm (1801-1883) toimi isänsä jälkeen Ristiinan haudankaivajana vuosina 1828-1883. Otto Vilhelm meni naimisiin Suomen Talousseuran kudontataidon opettajaksi kouluttaman Leena (Hedda) Hännisen eli Hämmelinin kanssa. Otto Vilhelmin toinen puoliso oli 13.12.1869 lähtien Esaias Partion leski Katriina o.s. Parkkinen (1822-1873). (Paikkala 1999.2002, 2003.)

Haudankaivaja Otto Vilhelmin ensimmäinen puoliso Leena (Hedda) syntyi Kangasniemen pitäjän Kähkölän kylän talonumerolla 1 palveluskuntaan kuuluneen Valpuri (Walborg) Hännisen (Hännin) a.u. lapsena. Leena oli taitava käsistään. Monet ristiinalaiset saivat häneltä oppia käsitöissä ja kankaankudonnassa.

Otto Vilhelm Liikanen s. 1801 Ristiina ja Leena o.s. Hänninen s. 1800 Kangasniemi (Museovirasto, historian kuva-arkisto)

Oton ja Leenan kuudesta lapsesta kukaan ei jäänyt synnyinseudulleen Ristiinaan:

1) Kustaa Adolf (1830-1887) vuorostaan muutti vuokraajaksi 1866 Jaalaan samaiseen Heikkilän taloon, jossa sisar Maria Kustaava ja hänen puolisonsa nimismies Johan Jakob Holmberg olivat asuneet ja josta heidän perheensä muutti 1964-66 Iitin Lyöttilään. Leskeksi jäätyään vuonna 1866 Maria Kustaava muutti takaisin Heikkilän taloon, ja sittemmin hän muutti Hirvensalmelle.

Liikasen mäki Jaalassa

2) Maria Kustaava (1832-1925) muutti Pernajaan 1853, ja sieltä Iittiin (Jaalaan) 1855 (?). Maria oli kolmesti maattu ennen vihkimistä vuonna 1860 ja kirkotettu. Hänellä oli siis kolme lasta Laura Konstance (a.n.), Jakobina (a.n.) ja Aleksander Fridolf (a.n) ennen vihkimistä. Hänet vihittiin Iitin nimismies Johan Jakob Holmergin (1807-1866) kanssa vuonna 1860. Myöhemmin heille syntyivät vielä lapset Otto Wilhelm ja Knut Fabian. Vuonna 1866 leskeksi jäätyään Maria Kustaava asui vielä 1880 Jaalan Heikkilässä (nro 11) eli Liikasenmäellä, ilmeisesti veljensä Kustaa Adolfin perheessä. 23-vuotias Knut Fabian muutti Jaalasta Hirvensalmelle 1885.

Maria, Jakobina, Laura ja Aleksanteri Holmeberg asuivat Hirvensalmella tässä talossa

Maria Kustaava ja hänen kolme ensimmäistä lastaan on haudattuja Hirvensalmen vanhalle hautausmaalle. Heidän hautansa sijaitsevat aivan Maria Kustaavan veljen Oton ja hänen vaimonsa Konkordia Emilia Charlotan haudan vieressä, sen vasemmalla puolella..



_____

3) Herman (1835-1926) lähti taistelemaan kansallisuusaatteen innoittamana ensin 1861 Italiaan, sitten 1864 Tanskaan ja asettui myöhemmin Helsinkiin.

4) Otto (1837-1917) vuorostaan lähti Hirvensalmelle 1873 Monikkalan Hintikan (nro 6) adrendaattoriksi. Otto ja hänen puolisonsa Konkordia Emilia Charlotta o.s. Bergström toimivat ”Hintikanhovin” kestikievarin isäntänä ja emäntänä. Heidät ja heidän tyttärensä Signe Helena on haudattu Hirvensalmen vanhalle hautausmaalle aivan kirkon viereen. Haudan vasemmalla puolella on sisaren Maria Kustaavan ja hänen kolmen ensimmäisen lapsensa hauta.

"Hintikanhovi" Oton ja Charlotta Emilian isännöimä kestikievari Hirvensalmella

5) Karl (1841-1911) muutti Ristiinasta Hausjärvelle 1871 toimien siellä maakauppiaana. Hän palasi 1887 Hausjärveltä puolisonsa Viitasaaren papin tyttären Ilma Selina Hagelbergin kanssa Hirvensalmelle Lahnaniemen kylään, missä viljeli Sampan (nro 5) taloa ja omisti myös saman kylän Isonkompan (nro 1).

Karl Liikanen asui perheineen Sampassa(Kuva v. 2004)

6) Ida Liikanen (1844-?) asui nuoruutensa Liikala nro 3:n Ponnan torpassa, jonne hänen miehensä renki Otto Stenberg eli Marttinen tuli yhtiömieheksi. Vuonna 1883 he muuttivat Rahikkalan Painaseen (nro 3) lampuodeiksi ja vuonna 1893 Hirvensalmelle, missä Otto Stenbergistä eli Marttisesta tuli Lahnaniemen Kompan eli Jokilahdenmaan (nro 1) isäntä. Talo oli aikaisemmin ollut jonkin aikaa Idan Kalle-veljen omistuksessa, sitä ennen Matti Inkeröisellä. Näihin aikoihin 49-vuotias Ida oli jo täysin sokea. Idan yksinäinen lapsi Albert merkittiin Hirvensalmella vuodesta 1895 Kalle-enonsa omistamaan Isoonkomppaan, josta hän muutti parin vuoden kuluttua Jokilahdenmaan taloon. Tällöin hänet merkittiin ensin rokottajaksi, sitten poliisikonstaapeliksi. (Paikkala 1999, 2002, 2003.)

Ida (o.s. Liikanen) ja Otto Marttisen kotitalo "Komppa" sijaitsi tällä paikalla tien toisella puolella. Kuvassa oleva talo on "Pikku Komppa".

Idan ja Oton lapsista poika Otto (1881-1961) jäi isännäksi Komppaan ja tytär Rauha (1888-1965) meni naapuritaloon "Kilkkiin" emännäksi.

Rauha Kilkki o.s. Marttinen emännöi tätä taloa.

Anna Loviisan elämästä

Anna Loviisan puoliso oli Antti Mikonpoika Sinkko (1806-1870). Heille syntyi kaikkiaan viisi lasta: 1) Gustaf (1832-1919), 2) Villehard (1835-1906), 3) Helena Sofia (1839-1918), 4) Abel (1942-1918) ja 5) Maria Lovisa (1845-1925). Perhe asui ensin Ristiinan Puntalassa, sittemmin perhe muutti Mikkeliin, mutta palasi pian takaisin Ristiinaan. Anna Loviisa ja Antti Sinkko asuivat viimeistään vuonna 1839 talollisina Kurvilan (nro 1) Tiusasessa, sittemmin Kurvilan Sattilassa (nro 3).

Isojako

Vuonna 1829 Ristiinassa valittiin 12 ”yleisesti raittiiksi, rehellisiksi ja terävä-älyllisiksi tunnettua miestä” avustamaan maanmittari Henrik Johan Ehnbergiä isonjaon suorittamisessa. Antti Sinkko oli yksi näistä 12 miehestä. Isojako alkoi Ristiinassa 1700 –luvun lopulla ja päättyi vuonna 1868. Ristiinan lukuisat, hajallaan olleet pikkutilukset koottiin yhteen, asuinpaikkoja avarrettiin, rajalinjoja oijottiin ja talojen yhteisesti omistamat tilukset jaettiin kunkin yksityiseksi omaisuudeksi. Ainoastaan kalavedet jäivät enää jakokuntien yhteisiksi. Tältä osoin isonjaon luoma tilanne on säilynyt lähes muuttumattomana nykypäiviin asti. (Wirilander 1989, 127-128.)

Kuudennusmiehet ja kirkkoneuvosto

Kirkkokuriin liittyviä asioita hoitivat kuudennusmiehet (seksmannit, kirkonmiehet) ja kirkkoneuvosto. Kuudennusmiehen virkaa hoiti jonkin aikaa myös Antti Sinkko. Kuudennusmiesten tehtävänä oli valvoa pappien apuna määräysten noudattamista ja seurakuntalaisten siveellistä elämää. He huolehtivat, että sapatin rikkojat saivat rangaistuksensa, suorittivat viinan takavarikoinkteja, tarkkailivat irtolaisia ja koettivat estää joutilasta väkeä asettumasta pitäjään. Kuudennusmiehet olivat kirkkoväärtin ja kappalaisen ohella kirkkoherran johtamassa, pitäjän kokousta suppeammassa päättävässä elimessä kirkkoneuvostossa. Kirkkoneuvosto antoi ohjeita, piti puhutteluita ja lamgetti jalkapuu ym tuomioita kirkkokuria rikkoneille. Ristiinassa kuudennusmiesten tehtävä siirtyi usein sukulaiselta toiselle. Kuudennusmiesten virat hävisivät 1860-luvulla vanhan pitäjäjärjestelmän lakkauttamisen yhteydessä.. (Wirilander 1989, 289.)

Kirkonväärti eli kirkonisäntä

Kirkon tilien tarkastaminen ja hyväksyminen kuuluivat pitäjänkokoukselle. Käytännössä kirkon varainhoitoa seurasivat kirkkoväärti eli kirkon isäntä ja viinihollari eli viininhoitaja. Kirkonkassa, vaivaiskassa, lasarettikassa ja kolehtikassa olivat kirkonisännän hoidossa. Kirkonväärti toimi tavallisesti myös kirkon isännöitsijänä. Vuonna 1862 tuli kirkonväärtiksi Antti Sinkko, hän hoiti kirkonisännän tehtäviä kuolemaansa (1870) saakka.

Valtiopäivät

Vuonna 1769 julkaistun lentolehtisen mukaan entisajan säätyvaltiopäiville tuli ”etsiä ymmärtäwäisiä, taitawia, witselijöitä, yksiwakaisia ja, jos saatawissa on, Jumalaa plekääwäisiä miehijä, senkaldaisia jotka rahan ahneudesta ei itziäns wietellä salli”. (Hytönen 1923, 11-14.)

Ristiinasta kotoisin olevien talonpoikaissäädyn edustajien, valtiopäivämiesten tuli lisäksi nauttia yleistä arvonantoa, olla ruotsinkielentaitoinen, raitis ja toimissaan huolellinen. Valtiopäivämiehenä toimiminen käsitettiin etupäässä paikallisten etujen valvomiseksi ja oman kotipitäjän asioiden saattamiseksi kuninkaan tietoon. Porvoon valtiopäivien jälkeen 1809 säädyt kutsuttiin koolle vasta vuonna 1863.

Ristiinalaiset valtiopäivämiehet olivat Tukholmassa, Porvoossa ja Helsingissä kihlakuntansa talonpoikien edustajina. Vaikka ajan mittaan suuret osat väestöstämme – aatelittomattomat säätyhenkilöt ja kaikki tilattomat olivat vailla omaa valtiopäiväedustusta, valtiopäivien arvostus ja kansan edustajien kunnioitus ei tästä kuitenkaan kärsinyt. (Wirilander 1989, 161.)

Näillä vuoden 1863 valtiopäivillä oli mukana myös ristiinalainen talollinen ja kirkonisäntä Antti Sinkko. Hänen kerrotaan ”katselleen ja arvostelleen asioita siltä ahtaalta ja rajoitetulta näkökannalta, mikä siihen aikaan suurelle osalle talonpoikaisväestöämme oli ominaista”. Paikkakuntalaisten käsitys Sinkosta tosin oli, ettei hän ”mietteittensä suhteen ollut mikään wanhoissa riippuja vaan päinwastoin mieluisasti seurasi ajan rienteitä.” (Hytönen 1923, 39, 42,45; Hytönen 1926, 263.)

Valtiopäivillä Antti Sinkko vastusti säästäväisyyssyistä sekä ehdotusta valtiopäivien kutsumista koolle joka kolmas vuosi että kansakoulujen perustamista. Toimitusvaliokunnan työssä Antti Sinkko oli myös mukana.

Kustaan elämästä

Perheen pojista palkkarenki Kustaa (s.07.06.1806) sai 1842 kirkon raipparangaistuksen (kuten isänsä) ja yksityisen ripityksen. Uudelleen häntä ruoskittiin raipalla 1844 varkauden takia. Samasta syystä hän joutui olemaan kaksi vuotta vankina Viaporissa. Liekö sukulaisuussuhteilla, Anna Loviisan puolisolla osuutta näihin rangaistuksiin? Kirkonkirjojen mukaan Kustaa asui useaan otteeseen kotonaan Brahelinnan Pyrhölässä ja Ponnan torpassa sekä sisarensa Anna Loviisan ja tämän puolison Antti Sinkon luona Kurvilan kylän Tiusasessa. (Paikkala 1999, 2002, 2003.)

Karoliinan elämästä

Karoliinan (1813-1882) sulhanen oli arendaattorin poika Kustaa Paavonpoika Kyllönen Puntalasta. Karoliina ja Kustaa asuivat vuosina 1841-43 talollisina Ristiinan Puntalassa, 1844 arendaattoreina Pyrhölässä. Leskenä Karoliina asui Brahelinnan (Liikala nro. 3) Korhosen torpassa ja vuodesta 1875 Heikkilä nro 2:n torpassa poikansa Kustaan luona. Ennen kuolemaansa Karoliina sokeutui. Karoliinalla ja Kustaalla oli kolme lasta: Otto Vilhelm (1841-1865), Kustaa (1843-?) ja Karoliina Eleonoora (1844-)

Lähteet:

Hytönen, Viljo 1923. Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809-1906 I. Helsinki.

Hytönen, Viljo 1926. Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809-1906 II. Helsinki.

Paikkala, Jarmo 1999,2002,2003. Kirkonkirjojen kertomaa Ristiinan Liikasista 1700- ja 1800 luvuilta. Painattamaton lähde.

Siltala, Juha 1999. Valkoisen äidin pojat. Helsinki: Otava, 192.

Wirilander, Hannele 1989. Ristiinan historia I. Esihistoriasta vuoteen 1805. Pieksämäki: Ristiinan kunta.

Alkuun

Hakemistoon

Päivitetty 1502.2005 (PL)