Ylilääkäri Erkki Saarenmaa

s. 03.04.1909 Orivesi, k.15.02.1967 Tampere



Hatanpään sairaalan ylilääkärin, lääketieteen ja kirurgian tohtorin, dosentti Erkki Saarenmaan elämä katkesi kesken hänen työpäivänsä 15.02.1967. Hän tuli 30-vuotiaana v. 1939 Hatanpään sairaalan lääkäriksi ja suoritti tämän sairaalan piirissä 28 vuotta kestäneen työn Tampereen asukkaiden hyväksi. Tri Saarenmaa oli etevä lääkäri, jolle lukuisat potilaat ovat kiitollisia saamastaan avusta.

Erkki Saarenmaa oli kirkkoherran Knut Saarenmaan(s. 14.10.1862 Iitti, k. 07.06.1930) ja Hanna o.s. Uotilan (s. 02.10.1869 Orivesi, k. 10.06.1945 Kotka?) poika, yksi heidän kymmenestä lapsikatraastaan. Maria Holmberg (o.s. Liikanen) (s. 1832 Ristiina, k. 1925 Hirvensalmi) ja nimismies Johan Jakob Holmberg (s.22.05.1807 Iitti, k. 22.06.1866 Iitti) olivat Erkki Saarenmaan isovanhemmat. Vapaustaistelija Herman Liikanen oli hänen isänsä eno ja hänen isoäitinsä Maria Holmbergin veli.

Erkki Saarenmaan aviopuoliso oli sairaanhoitaja Kaarina o.s. Maattola (s.17.11.1910 Hollala, k. 14.03.1993 Tampere). Erkillä ja Kaarinalla on kolme lasta Kristiina (s. 22.06.1940 Tampere), Klaus (s. 29.09.1942 Tampere) ja Hannu (s. 29.03.1946 Helsinki).

Seuraavat kuvakset pyrkivät valaisemaan Erkki Saarenmaan elämäntaivalta, ansiokasta lääkärintyötä ja hänen mittavaa persoonallisuuttaan. (Tammerkoski-lehti 03.04.1967)

Varatuomari Kai Gummerus:

Tunsin Erkki Saarenmaan jo kouluvuosilta, sillä olimme luokkatovereita ja sitten myös asuntotovereita. Hänellä oli näet kouluaikainen asunto kodissani – hän oli Kuhmalahden kirkkoherran poika. Ylioppilaaksi tuloon saakka asuimme yhdessä. Luokkatoverina hän oli hyvin pidetty, ja hän antoi apunsa tovereiden käyttöön. Tiesimme hänen olevan tiedoiltaan yläpuolella meitä muita, mutta itse hän oli tiedoistaan vaatimaton. Hän ei koskaan tuonut esiin sitä, että hän tiesi ja osasi enemmän kuin muut.

Ahkera hän oli lukemaan kouluaikana, myös kouluaineita, mutta niiden ohella erityisesti maailmankirjallisuutta. 8.luokalla hän luki paljon Per Gyntiä ja lukemansa perusteella piti aiheesta kypsiä esitelmiä. Niissä hän analysoi Per Gyntiä. Hän luki espanjan kieltä, jonka harrastus siihen aikaan oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään (v.1967). Hän harrasti myös fysiikkaa, jonka kaavoja hän pänttäsi minun päähäni varsinkin tenttien edellä. Taitava hän oli jokaisessa asiassa, mihin hän ryhtyi, kuten esim. varjokuvien leikkaamisessa saksilla. Minullakin on itsestäni paras tällainen kuva hänen leikkaamansa. Hän rupesi myös harrastamaan urheilua 7.luokalla ja sai esim. 100 metrillä ajan 11,7.

Ylioppilastodistuksessa Erkki Saarenmaan pistemäärä kaksinkertain siihen (42:een) verrattuna, mitä olisi tarvittu laudatur-arvosanaan. Rehtori Jaakkola sanoi, ettei Tampereen klassillisesta lyseosta ole sellaista tullut ja meillä luokkatovereilla oli se varma käsitys, että hän on etevyydessä numero 1 koko koulun historiassa. Kun hän oli hyvä aineenkirjoittaja ja yleensä tiedemiestyyppi, olimme siinä käsityksessä, että hänestä tulee ehkä roomalaisen filologian professori. Joku tovereistamme tosin arveli, että voisi hänestä lääkärikin tulla, ”kun hän on niin hyvä saksilla leikkaamaan”.

Sotapalveluksesta vapauduttuaan Erkki Saarenmaa ryhtyikin lukemaan lääkäriksi. Lääkärin tehtäväänsä hän antautui sellaisella ehdottomuudella, että siihen ei sopinut pienintäkään tekopeliä. Hänen ehdottomuutensa lääketieteellisissä kysymyksissä suorastaan häiritsi hänen eteenpäinmenoaan lääkärinuralla.

Sairaalatoimenjohtaja Matti Lahti:

Erkki Saarenmaa liittyi lähes kolmen vuosikymmenen ajan kiinteästi Tampere-kuvaan eräänä kaikkein edustavimmin sairaanhoitoa symboloivana lääkärihahmona. Saarenmaan tamperelaisuus juontui jo varhaisemmalta ajalta kuin vuodesta 1939, jolloin hän tuli Hatanpään sairaalan alilääkäriksi. Hänen opillinen tietoutensa perusta oli lähtöisin Tampereen klassillisesta lyseosta. Vanhalle, loistavin arvosanoin käymälleen Klassilliselle lyseolle ja klassilliselle koulumuodolle yleensä hän niinikään oli uskollinen: kuollessaan hän oli Vanhat klassikot –seuran puheenjohtaja.

Jo samana vuonna, kun hän tuli Hatanpään sairaalan palvelukseen, paikallisissa lehdissä kerrottiin Hatanpäällä hoidetun uudenaikaisin menetelmin sydämeen haavoitettua potilasta. Hoitavana lääkärinä oli nuori lääketieteen lisensiaatti Erkki Saarenmaa.

Vuosina 1954-1960 toimiessani sairaalalautakunnan puheenjohtajana, kirurgian erikoislääkäriksi vuonna 1945 erikoistunut Erkki Saarenmaa oli saavuttanut silloin vakiintuneen ja arvossapidetyn aseman. Hän väitteli kirurgian tohtoriksi vuonna 1946. Erkki Saarenmaa oli temperamentikas individualisti, joka saattoi sairaalalääkärin tehtävissään unohtaa johtosääntöjen ahtaat pykälät, mistä sitten aiheutui melko kärjekkäitäkin tilanteita hänen ja hallintoportaan välille. Aina hän kuitenkin taisteli sairaanhoidon edistämisen ja potilaan parhaan puolesta. Hallinnon edustajilla ei suinkaan ollut aivan helppoa olla hänen suorasanaisuutensa kohteena. Mutta kuten kiivastumiseen taipuvien kohdalla yleensä, erimielisyyksiä ei haudottu pitkään, seuraavaa asiaa edistettiin jo taas hyvässä yhteishengessä.

Hatanpään sairaalan kirurgian osaston ylilääkäriksi Erkki Saarenmaa valittiin v. 1959. Tässä tehtävässä hän pyrki uudistamaan ja kaikin tavoin kehittämään sairaalaansa yhä toimintakykyisemmäksi. Hän vaati mm. sairaalaan nukutus- (=anestesia-) lääkärin virkaa perustellen ehdotustaan niin, että sen maallikkokin käsitti: ”Leikkauksen on oltava yhtä turvallinen potilaalle kuin Atlantin ylityksen lentomatkustajalle.”

Erkki Saarenmaa ajoi voimakkaasti aatteitaan ja sai tavallisesti pyrkimyksensä ikuisesta rahankireydestä huolimatta lopulta toteutetuiksi. Leikkaussalit uudistettiin, lääkärikuntaa lisättiin, organisaatiota tehostettiin monin tavoin ja uusia menetelmiä otettiin käyttöön. Yhtenä turvallisuustoimenpiteenä mm. sairaala varustettiin happi- ja ilokaasukeskuksella ja melkein tyhjästä luotiin ns. intensiivisen eli tehostetun hoidon osasto. Erkki Saarenmaan lyhyeksi jääneen johtajakauden aikana Hatanpään sairaala koki sisäisen uudistumisen ja tehostumisen kauden.

Niinä vuosina, jolloin Tampereen keskussairaalaa ei vielä ollut, Hatnpäähän kohdistui ankara paine. Erkki Saarenmaa vastasi tähän haasteeseen energiansa koko voimalla. Kaupin parantolaan järjestettiin toipilasosasto (”evakuaatio-osasto”, sanoi hän itse), jonka avulla leikkaustoiminta kohotettiin huppuunsa. Johtava lääkäri teki työtä leikkaussaleissa itseään säästämättä ja vaati myös alaisiltaan samaa. Sairaalan poliklinikka oli ylikuormitettu ja ahdas. Mutta paineesta huolimatta johtava lääkäri joskus luonnehti tilannetta kenttäsairaalan toimintaan verrattavaksi. Ja myös tässä puhui asiantuntija: Sotien aikana hän – v.1943 lääkintämajuriksi korotettuna – oli kokenut kenttä- ja sotasairaaloissa toimiessaan toki raskaampiakin aikoja.

Tampereen keskussairaalan kirurgian osastojen päästyä toimintaan paine Hatanpään sairaalan osalta helpottui. Tässä vaiheessa Erkki Saarenmaan katse alkoi yhä enemmän kääntyä tulevaisuuteen. Hänellä oli selkeä kokonaisnäkemys Tampereen kaupungin sairaanhoidosta ja sen kehittämisestä. Tältä pohjalta hänelle vähitellen kypsyi vakaumus Hatanpään sairaalan toimenpideosastojen laajentamisen välttämättömyydestä. Hän uhrasi paljon tarmoa ja vaivaa suunnitelman kehittämiseen ja ennen poismenoaan hän sai todeta ajatustensa alkavan voittaa puolelleen hyväksymistä ja kannatusta. On mitä valitettavinta, ettei hänen suotu olla näkemässä suunnitelmiensa toteutumista.

Erkki Saarenmaa oli luonteeltaan tutkija ja tiedemies. Hänen lääketieteellisten julkaisujensa ja artikkelinsa luettelo on mittava. Kilpirauhasen toimintaa käsittelevillä tutkimuksilla hän saavutti kansainvälistä arvonantoa ja tunnustusta. Erkki Saarenmaa ammatissaan ja toiminnoissaan horjumatta pyrki totuuteen, etsien sen esiin vaikeuksista välittämättä sekä seisoi kannallaan kerran vakaumuksensa muodostettuaan.

Erkki Saarenmaa oli monivivahteinen, mittava ja syvä. Hän oli kirurgin ammatistaan aidolla ja oikealla tavalla ylpeä ja hänessä piili ammatillista kunnianhimoa juuri siinä määrässä kuin todella mittaviin suorituksiin ulottuminen edellyttää. Sairaalan johtajana hän oli vaativa ja käskevä, ihmisenä hienovarainen, auttava ja toverillinen, lämpimän inhimillinen ja valloittava. Vuosikymmenien varrella hänen potilainaan olivat tuhannet tamperelaiset. Erkki Saarenmaasta säilyy kaikkien mielessä pitkään valoisa ja kirkastuva muisto.

Ylihoitaja Leena Perttula:

Ylilääkäri Erkki Saarenmaan suuria avuja oli täsmällisyys. Kun sairaalan ylilääkäri oli täsmällinen, sujui kaikki muukin hyvin ja jokainen sairaalan toimihenkilö piti velvollisuutenaan olla paikallaan mieluummin viisi minuuttia vaille, koska ylilääkärikin teki niin. Hän kärsi aina myöhästymisestä. Jos esim. leikkaus toi yllättävän käänteen, josta seurasi myöhästyminen vuodeosastoille tehtävällä kierroksella, oli hän silmiinpistävän harmistunut ja huonolla tuulella. Kun Tampereen keskussairaalaa ei vielä ollut ja Hatanpää oli kuin sotasairaala, aina täpö täynnä, saattoi hän korottaa äänensä tullessaan poikien kohdalle, jotka olivat kolhineet itsensä moottoripyörällä. Sairaalassa on aina riittävästi työtä ilman teidän aiheuttamaanne lisätyötä, saattoi hän huomauttaa nuorukaisille. Jos hän kohta sen jälkeen tuli esim. struumapotilaan luo, joka jännityksellä odotti lääkärin tuloa, oli hän kuin toinen mies. Lempeästi jutellen hän pitkillä herkillä sormillaan tunnusteli potilaan kaulaa todetakseen, oliko leikkauksen hetki käsillä.

Tri Saarenmaa keskustelussa prof. Risto Pätiälän kanssa

Paljon on laskettu leikkiä lääkäreiden huonosta käsialasta. Erkki Saarenmaalla oli hyvä käsiala. Hän vaati myös muilta huolellisuutta tässä asiassa. Jokaisen sairaskertomuksen tuli olla täydellinen ja kieli mahdollisimman hyvää suomea ja hyvää latinaa. Sanojen lyhennyksiä hän ei sallinut. Huomaamansa virheet hän omin käsin korjasi. ”Joka on huolimaton kirjoittaessaan, on myös huolimaton tehtävissään.”

Tri Saarenmaa ei osannut teeskentelyä eikä näyttelemistä. Hän sanoi suoraan ikävätkin asiat, mutta antoi myös tunnustuksen, kun siihen oli aihetta. Hymistyksistä hän ei pitänyt. Hän oli turvallinen lääkäri potilaalle, mutta myös turvallinen esimies sairaanhoitajalle, jolle hän selosti potilaan tilan ja hoitotoimenpiteet niin, ettei mitään jäänyt arvailujen varaan. Jos joku asia meni yli hänen tietämyksensä, hän uskalsi sen myöntää, samoin kuin erehdyksensä. Koskaan hän ei hätäillyt, vaan tahtoi tutkia ensin asian. ”Kirurgia ei ole mitään urheilua”, oli hänen perusteensa.

Kaiken energiansa hän uhrasi työhönsä. Tästä jäi mieleeni seuraava. Sodan jälkeisinä vuosina, jolloin uudet vaatteet olivat harvinaisia, huomattiin tri Saarenmaalla olevan uudet kengät jalassa. Kun siihen viitattiin, hän vasta itsekin havahtui huomaamaan asian. Kun ihmeteltiin, eikö hän tällaista asiaa ollut itse huomannut, huomautti hän hänen vaimonsa hoitavan tällaiset asiat.

Tohtori Bertel Miesmäki:

Olin vuodesta 1953 Hatanpään sairaalassa Erkki Saarenmaan työtoverina ja sain mm. todeta hänen organisaattorikykynsä. Tultuaan ylilääkäriksi hän järjesti sairaalan työt kokonaan uudelle kannalle. Muutos oli ehkä liiankin suuri, sillä yhtä ja toista täytyi myöhemmin palauttaa ennalleen, mutta hänen asioihin tarttumisensa oli joka tapauksessa merkittävä.

Hän oli harvinaisen tarmokas luonne. Kuvaava tapaus tässä kohden oli hänen väitöskirjatyönsä. Asianomaiset professorit, jotka eivät hänestä pitäneet, antoivat hänen väitöskirjatyön aiheen, joka oli niin vaikea, että hänen ei odotettu siitä lainkaan selviävän. Tutkimuksen aihe käsitteli ihon bakteeripitoisuutta ja sen puhdistamista. Aihe ei edes kuulunut kirurgian alaan. Hänen eteenpäinmenonsa lääkärinä olisi siten saatu katkaistuksi. Mutta Saarenmaa paneutui hänelle annettuun asiaan ja teki siitä niin loistavan väitöskirjan, että se erityisesti palkittiin.

Saarenmaan erikoisalana tulivat tunnetuksi suonikohjuleikkaukset. Hänen maineensa tällä alalla oli tunnettu ympäri maan ja hän saikin potilaita kaikkialta. Hyvin paljon hän suoritti myös struumaleikkauksia. Lääketieteen nopeaa etenemistä kuvaa kuitenkin se, että ruiskutusmenetelmä, jota Saarenmaa käytti suonikohjuleikkauksissa, joutui viime aikoina (v. 1967) väistymään ns. strippaamismenetelmän tieltä. Saarenmaan lääkärikuvaan kuuluu vielä, että hän seurasi intensiivisesti kirjallisuudesta lääketieteen kehitystä, joskin samalla on sanottava, että hän ei tietoansa yleensä jakanut kollegoilleen. Omat potilaansa hän hoiti tavattoman hyvin ja huolellisesti. Hän vaati paljon itseltään, mutta myös muilta.

Tohtori Eero Pikkola:

Yleisessä tietoisuudessa on, että Erkki Saarenmaa oli taitava ja työteliäs lääkäri, jonka kautta suuri osa tamperelaisista on joutunut jossakin elämänsä vaiheessa käymään. Mutta miltei uskomattomalta tuntuu, että hän valtavan lääkärintyömääränsä ohella on kiinnostunut ja ehti seuraamaan miltei kaikkea, mitä yhteiskunnassa tapahtui. Niinpä hän luki suurimman osan historiallista ja poliittista muistelmakirjallisuutta ja suurimman osan kaunokirjallisuudestakin, puhumatta tietysti lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Jo opiskeluaikanaan hän oli tunnettu runouden harrastuksestaan, johon sisältyivät ennen muita Kailas ja Sarkia ja hän siteerasi mielellään sopivassa tilaisuudessa varsinkin Sarkian runoja.

Valtavan lukeneisuuden ohella hänelle oli ominaista tarkka huomiokyky. Tästä on esimerkkinä seuraava tapaus. V.1948 hän oli matkalla Espanjassa retkikunnan mukana. Matkasta hän kertoi Tampereen Lääkäriseuran kokouksessa niin asiapitoisesti ja samalla elävästi, että sen veroista selostusta en liene toista kuullut. Selostukseen sisältyi mm. seuraava yksityiskohta. Sherryä valmistavalla tehtaalla on ollut toistasataa vuotta tapana avata uusi viinitynnyri, kun vierailulle tulee kuuluisia henkilöitä. Niin tapahtui suomalaistenkin vieraillessa. Saarenmaa totesi tällöin, että myös edellisenä päivänä oli avattu viinitynnyri penisilliinin keksijän Alexander Flemingin kunniaksi. Alexander Fleming oli kirjoittanut tynnyrin kanteen sanat: ”Pensilliini parantaa sairaan, jos parantaa, mutta sherry tekee kuolleetkin eläviksi”. Tämän havaintonsa Saarenmaa kertoi selostuksessaan.

Kun Erkki Saarenmaa oli Tampereen kaupungin edustajana matkalla ystäväkaupungissa Kievissä, hän otti innokkaasti selvää kaikista sikäläisistä lääketieteellisistä asioista. Niitä hän selvitti täkäläisessä lääkäriseurassa niin tarkoin, että häntä alettiin sanoa leikillisesti ”kulttuurikommunistiksi”. Kun sitten Tampereella vieraili kieviläinen valtuuskunta, oli Saarenmaa mukana isäntäkaupungin edustajana. Hän edusti sairaalarakennuksiin nähden sitä kantaa, että niitä ei pitäisi rakentaa suurina vaan pieninä yksikköinä. Selostaessaan tätä periaatetta kieviläisille vieraille, hän vahvisti kantaansa mainitsemalla, että Englannin kuningaskin leikattiin omassa palatsissaan yhden huoneen sairaalassa. Tämän johdosta venäläisistä vierailijoista joku huomautti Saarenmaalle:”Aina te puhutte keisareista ja kuninkaista. Meillä sen sijaan kiinnitetään huomio koko kansaan.” Tähän Saarenmaa nopeasti leikkasi:”Meillä jokainen potilas on kuningas.” Siihen joku vieraista jatkoi:”Te olette todellinen marxilainen dialektikko”.

Erkki Saarenmaa oli tyypillinen humanisti, jolla aina riitti keskustelun aihetta ja jolta toinen tunsi aina saavansa jotain.

Lähde: Tammerkoski-lehti 03.04.1967.

Paluu Ristiinan Liikasten sukuhaaraan

Paluu Liikasten sukuseuran pääsivulle

Päivitetty 14.10.2003 (PL)