Liikasten sukuseura r.y.:n varapuheenjohtaja Reijo Liikanen

Reijo Liikanen on syntynyt Vetelissä, kuten moni muukin Suomen suurmies, evakkoreissulla vuonna 1948. Pian heti syntymän jälkeen perhe muutti takaisin Sallaan. Salla on menettänyt "sodan myötä" noin puolet pinta-alastaan Naapurille. Vanhempieni kotikylä, Sovakylä, jäi myös rajan taakse.

Perheessä oli kymmenen sisarusta, joista Reijo ja kaksoissisar Raija olivat kolmanneksi nuorimmaisia. Reijo menetti yksitoista vuotiaan isänsä ja äidille jäi seitsemän alaikäistä lasta huollettavakseen. Murrosikäisenä "hunsvottina" Reijo alkoi ymmärtää vähän äidin taakkaa ja kun perheestä on neljä jo keskikoulussa, ei Reijon opiskelu oikein maittanut (ruotsissa nelonen melkein joka vuosi), syntyi päätös maailmalle lähdöstä..

Suon punnitusta ja bensan myyntiä, siinä olivat Reijon ensimmäiset työkokemukset. Samaan aikaan käynnistyi suuri, silloisesta suurtyöttömyydestä ja yhteiskunnan porvaripolitiikasta johtunut muuttoaalto Ruotsiin. Sisareni Marja-Leena oli aiemmin muuttanut Boråsiin, ja häneltä Reijo kyseli, voisiko hänkin muuttaa sinne ja asua heidän luonaan, kunnes saisi oman asunnon. Ja niin syyskuussa 1966 Reijo muutti elämänsä ensimmäisen junamatkan myötä yksi pahvikolli mukanaan sinne "suureen länteen". Yksistään tästä junamatkasta olisi voitu kirjoittaa kokonainen kirja.

Reijo astui valtion harmaisiin 1968-1969 palvellen Sodankylän uudessa Jääkäripataljoonassa. Alokasaika meni Venäläistä vastinta kantaen, kokemuksena sekin oli tosi "pirulainen". Siviiliin päästyä Reijo vietti yhden yön äidin luona ja palasi sitten takaisin Ruotsiin. Tällä aikaa sisareni oli muuttanut Boråsista Skövdeen. Reijo asui taas sisarensa luona, ja työskenteli kolme kuukautta Volvolla, sitten 30 kilometrin päässä Atlas Copolla kesälomille saakka. Viikonloppuisin Reijo kävi Boråsissa ja tapasi Soilen, tulevan aviopuolisonsa. He menivät kihloihin ja kesälomalla 1969 pari esittäytyi Soilen kotona Imatralla sekä Reijon kotitanhuvilla. Sallan tilaa isännöi Impi sisar perheineen. äiti oli muuttanut jo Ouluun asumaan.

Sitten vain "hynttyyt yhteen" Soilen kanssa ja Boråsiin Borås Wafverille. Reijo työskenteli ensin värikeittiöllä, sitten kaiverrusverstaalla valokaivertajana, myöhemmin valokuvaajana hoidellen kiskoilla kulkevaa kameraa.

Vuosina 1970 - 1973 Reijo kävi koulua Tekstiiliopistossa kurssivalintana, vaatetus ja trikoo. Hän valmistui keväällä, ja lähti välittömästi jälleen työelämään. Silloin ruotsalaiset ompelimot teettivät alihankintana työtä Suomessa, joillakin oli jopa omia tehtaita Suomessa. Reijo siirtyi tällaisen tehtaan palvelukseen suoraan koulun penkiltä. Nyt Reijo osasi ruotsin kielen, eikä häntä enää "keskikouluruotsi" haitannut.

Ensin Reijo hoiti työnjohdollisia tehtäviä, sitten työntutkimusta ja tuotannon johtoa toisen palveluksessa. 1970 -luvun puolivälissä Hyvonin meni nurin samoin Haukiputaan ompelimo. Reijo otti yhteyttä Haukiputaalle ja tiedusteli mahdollisuutta käynnistää oma ompelimo siellä. Hän sai "tukun" papereita, joista ilmeni KTM:n ja KERA:n rahoitusmahdollisuudet. Koska Reijo ei tuntenut tarkkaan kehitysaluelakeja, hän alkoi tutustua kyseisiin lakeihin.

Hän siirtyi kuitenkin erään yrityksen tuotantopäälliköksi vuonna 1978 ja avusti siellä toimitusjohtajaa rahoitushakemusten teossa. Kun Reijo kantoi päävastuun ompelukapasiteetin etsimisestä, hän kysyi itseltään "Miksi tehdä toisen palveluksessa tätä työtä?" Ruotsin kokemus oli myös kasvattanut Reijoon "fanaattisen" tavoitteen vaikuttaa Sallan kehitykseen. Onhan helpompaa liikutella työtä kuin ihmisiä.

Tällä hetkellä Reijo asuu perheineen Imatralla. Vaimon Soilen lisäksi perheeseen kuuluvat kaksi poikaa, jotka ovat jo yli 20 vuotiaita

Lähde: Liikaslinkki 2/1994

Paluu hallituksen etusivulle

Paluu Liikasen sukuhaarojen etusivulle

Paluu seuran pääsivulle