Rantalan tilan poikia






Rantalan tila sijaitsee eteläisessä Savossa nykyisin Mikkelin kaupungissa; ennen Mikkelin maalaiskunnassa.

Tila on ollut Liikasten omistuksessa lähes 300 vuotta. Otto Rikhard, syntynyt 1996, edustaa jo yhdeksättä sukupolvea tilalla. Tilalta on lähtöisin sukuhaara, joka on levittäytynyt Kangasniemen, Mikkelin ja Reisjärven kautta ympäri Suomen ja yli maan rajojen Yhdysvaltoihin saakka.

Kuva: Rantalan tilan päädyssä on sukuseuran perustamiskyltti




Tältä tilalta on lähtöisin myös isäni Rikhard Liikanen, syntynyt 2.3.1900, k. 9.7.1963.Kuva vasemmalla on otettu vuonna 1960, jolloin isäni täytti 60 vuotta 2.3.1960.

Sukutilan maat rajoittuvat Kyyveden rantaan. Toisella puolen on Rauhajärvi, jonka yhdistää Kyyveteen Rauhavirta. Järvillä onkin ollut tärkeä merkitys aiempien sukulaistemme elämässä ja elannon saannissa. Tilan verkkovaja, joka on tallella, on ollut ensimmäinen niemelle pystytetty rakennus, jota on käytetty myös asumuksena.

Tilan vanha päärakennus, jonka nuori isäntä Sami on kunnostanut omaksi asunnokseen, on alkuperältään yli kaksisataa vuotta vanha hirsirakennus. Hirret tosin piti tuoda Kangasniemen puolelta Luusjoelta, koska Mikkelin maalaiskunnassa tulipalo oli vienyt puuston koko niemeltä. Pihapiirissä on ollut paljon rakennuksia, esim. aittoja. Niitä tarvittiinkin, sillä perhe on aika ajoin ollut hyvin suuri. David Liikasella (s. 10.1.1847) oli kaikkiaan 19 lasta, eikä seuraavakaan sukupolvi paljon huonommaksi jäänyt. Tilalla asui noihin aikoihin useamman sukupolven edustajia.

Anna-Mari, Sirkka, Raimo ja Sami Liikanen vuonna 1981

Kuten mainitsin, järvi on ollut tärkeä osa tilan talouden hoidossa vielä viime vuosisadan alkupuolellakin. Kalastus ja kalojen myynti Mikkelin torilla oli vakituinen toimi. Tosin myyntitavaroihin kalatuotteiden lisäksi kuuluivat perunat, juurekset ja muut luonnontuotteet; jouluaikaan lisättynä joulukuusilla.

Matka, noin kolmekymmentä kilometriä, taittui hevosella. Päivä muodostui melko pitkäksi sillä tietkään eivät siihen aikaan olleet kovin hyvät; ensimmäiset reilut viisi kilometriä ajettiin kesälläkin reellä, kun tietä ei ollut. Sen jälkeen alkoi kärrytie. Talvella kulkeminen oli helpompaa, kun ajatellaan näitä kaupunkimatkoja hevospelillä. Näistä torikauppamatkoista, joita isänikin oli suorittamassa useiden vuosien ajan, hän kertoi monia tarinoita kuten muistakin kotitilalla sattuneista tapahtumista. Tila oli kuulu myös hyvistä hevosistaan, joista on monia mieliin painuvia tarinoita. Hyvistä hevosista oli luonnollisesti paljon hyötyä edellä mainitun torikaupan harjoittamisessa.




Rantalan tilalla perustettiin myös Liikasten sukuseura 20.7.1985, josta muistuttavan kyltin sukuseura myöhemmin kiinnitti tilan vanhan päärakennuksen seinään. Tilalla on uusi päärakennus, joka valmistui 1979 nykyiselle "vanhemmalle isännälle" Raimolle ja hänen puolisolleen Sirkalle, joille tila oli siirtynyt 1.1.1968 Raimon vanhemmilta, joista äiti Ida (s. 22.3.1915) vielä pirteänä toimii päivittäisissä askareissa.

Otto Liikanen (Raimo Liikasen isä) sekä kirjoituksessa mainittu Oton puoliso Ida Liikanen, joka edelleen pirteänä hoitelee jokapäiväisiä asioitaan vuonna 2002.

Isäni siirtyi perheen perustettuaan 1920 luvun alkupuolella Rauhajärven toiselle puolelle, josta hankki pienen tilan. Reilun puolen vuosikymmenen asumisen jälkeen tila myytiin ja ostettiin tontti Kangasniemen kunnan puolelta Rauhajärven rannasta, jonne rakennettiin omakotitalo, tilan nimi on Kotiranta; Rantala-nimeä ei voinut ottaa, se oli naapuritontilla. Järven läheisyys ja tärkeys säilyi näin edelleen, myöskin elannon antajana, tosin toisenlaisessa roolissa. Isä oli vuosikymmenet Kymi Osakeyhtiön työnjohtajana. Kesällä tehtävänä oli toimia uittopomona, aikana, jolloin avouitot olivat pääasiallisia puun kuljetusmuotoja. Autokuljetukset lisääntyivät vasta kuusikymmenluvulla, jolloin uitot loppuivat.

Työnjohtotehtävät ulottuivat ympäri Kangasniemen pitäjän, minkä vuoksi isä lienee tuntenut valtaosin kaikki pitäjän asukkaat. Siitä syntyi joskus hupaisiakin tilanteita, kun nuorena miehenä asioin kirkonkylällä, minulle puhuttiin aivan kuin tutulle, vaikka en keskustelukumppania ollut koskaan nähnyt. Isän kautta meidät pojat kuitenkin tunnettiin.

Isän suhteet kotitilaansa Rantalaan olivat kiinteät. Muistan usein vierailleemme siellä. Kesällä mentiin veneellä ja talvella hiihtäen. Vierailut toiseenkin suuntaan olivat tavanomaisia. Talvella vain sieltä tultiin hevosella, jolloin me lapsina ollessamme saimme hyvää kyytiä niillä mainituilla hyvillä hevosilla. Vierailut kotitilalla saattoivat tuoda helpotusta myös elintarviketilanteeseen sota-aikana. Vaikka ei meillä varsinaisesti puutetta ollut, sillä maaseudulla oli aina mahdollisuus saada elintarvikkeita. Eikä niitä yleensä ostettu vaan autettiin kiireiseen aikaan ja saatiin sitten vastavuoroisesti maitoa, lihaa, kananmunia, mitä milloinkin.

Entisaikaan vierailtiin ehkä enemmän kuin nykyisin. Muistan vierailut isän veljien ja sisarten luona Reisjärvellä saakka ja samoin oli vastavierailuja, joista vieläkin on eräiden sukulaisten kanssa löytynyt mieluisia muistoja. Naapureiden välinen kanssa-käyminen oli aivan jokapäiväistä; maaseudulla varmasti nykyäänkin on yhteydenpito tiiviimpää kuin kaupungeissa.

Kangasniemellä meillä ei enää varsinaisia viljelyksiä ollut, tontti on vajaan hehtaarin, kasvitarha- ja perunamaa kuitenkin ja tietysti marjapensaita. Kun järvestä sai kalaa ja metsästä marjoja ja sieniä niin meidän perhe selvisi melko hyvin vaikka vain isä kävi säännöllisessä työssä. Tosin aika nuorena me pojat loma-aikoina ansiotyötäkin aloitimme. Syntymäkotini on nykyäänkin pääosin alkuperäisessä kuosissaan ja toimii kesäasuntona.

Raimo ja Matti Liikanen vetävät risukarhia Rantalan tilan perunapellolla. Toimenpiteellä karhittiin rikkaruohot pois perunapellosta

Tässä muutamia ajatuksia sukutila Rantalaan ja sen poikiin ja tyttöihin liittyen. Näitä tarinoita on kymmeniä, jos otetaan vaikkapa vain viime vuosisadan alkupuolella Rantalasta lähteneet tytöt ja pojat. Toivonkin, että Liikas-linkkiin saataisiin näitä mielenkiin-toisia tarinoita siitä, mitä kaikkea on tapahtunut sen jälkeen kun "maailmalle" lähdettiin. Tiedottaja Helena ja kotisivun ahkera ylläpitäjä Pirkko olisivat kovasti ilahtuneita kuten koko sukuseuran hallitus näistä kertomuksista ja myös valokuvista, joiden kautta kertyisi materiaalia tulevia julkaisuja varten ja myöskin suvun arkistoon. Osoitetiedot ovat jokaisessa linkissä sekä sukuseuran kotisivuilla.

Sihteeri Matti Liikanen

Paluu sukuseuran etusivulle

Takaisin edelliselle sivulle

Päivitetty 26.09.2002 (PL)