Sukuseuran esimiehen, Harri Liikasen palsta

L-A-A, LAA,T-U-A, TUA, LAATUA!

Hei taas sukuseuraväki!

Nyt kun kesä mennyt on ja syksy saapuu tai oikeastaan on jo saapunut, on aika tämän vuoden toisen Liikaslinkin. Ollaan vähän aikaisemmin liikkeellä kuin viime vuonna, jotta posti ehtisi tuoda jouluterveisetkin ajoissa.

Pidettiin sukukokous Kouvolassa oheisohjelmineen. Kokous oli siinä mielessä poikkeava, että varattu aika ei ihan riittänyt ja juttua olisi piisannut vielä lisääkin. Se oli hyvä se. Jos asioista ei keskustella, katsantokanta voi niihin yksipuolistua. Kokouksesta on juttu toisaalla tässä lehdessä, joten en siitä sen enempää. Haluan ottaa kuitenkin yhden keskusteluaiheen esille.

Puhuttiin kokoustiheydestä. Asia ei ole uusi eli aikaisemminkin on esitetty kokoontumistemme harventamista, jotta ne vetäisivät enemmän väkeä. Näin tietysti saattaisi olla, mutta se tarkoittaisi samalla nytkin jo vähäisen toimintamme vähenemistä ja hidastumista. Jokainen varmaan on huomannut, että jos jotain pitää tehdä, tekeminen jää yleensä viime hetkeen. Jos toimintakautemme olisi esimerkiksi kaksi vuotta yhden sijasta, olisi todennäköistä, että nykyinen yhden vuoden toiminta helposti vain pitkittyisi kahdeksi eli asioiden eteneminen hidastuisi. Jos jäsenistö sitä kuitenkin tahtoo, on ryhdyttävä tekemään aloite sääntöjemme muuttamiseksi. Itse pidän nykyistä järjestelyä ihan toimivana, kun vuosittain kokoonnutaan katsomaan, miten hommat ovat edenneet ja 2-3 vuoden välein lisäksi oikein kunnolla juhlimaan sukupäivien merkeissä. Pudasjärvi kutsunee 2002.

Hallitus valitsi minut jatkamaan sukuseuran esimiehenä. Saamastani luottamuksesta haluan esittää lämpimät kiitokseni. Lupaan yrittää hoitaa asiat kunnolla, mutta samalla valitan aikani vähyyttä. Haluaisin antaa enemmän, mutta tuo aika...Mutta en onneksi ole yksin. Hallituksessa on viisi muutakin jäsentä ja tukea on saatu myös hallituksen ulkopuolelta, joten uskon, että yhdessä voimme saada aikaan jotain ja ohjata laivaamme eteenpäin.

Kouvolassa päätettiin myös toiminnan kehittämisestä. Uutuutena tuli esille mm laatukäsikirja. Nykyäänhän puhutaan paljon laadusta, joten miksipä emme mekin. Itse olemme hallituksessa todenneet, että on syytäkin, kun niin paljon on mokailtu. Laatuajattelu lähti liikkeelle Yhdysvalloista ja sen puolustushallinnosta. Asian voisi kansanomaistaa sanomalla, että haluttiin täsmälleen sellaisia osia, kuin oli tilattu. Laatuasia levisi nopeasti muuallekin ja nyt meillä eurooppalaisillakin on oma ISO 9000- laatustandardi. Aluksi laatujärjestelmiä luotiin teollisuuteen, mutta nyt se on yleistä myös palveluja tuottavissa yrityksissä. Sukuseuroista en ole kuullut, mutta luulen, että olemme ensimmäisiä ellemme peräti ekoja. Itse törmäsin laatuasioihin ihan konkreettisesti Puolustusvoimien Tutkimuskeskuksen johtajana, kun tavoitteeksi saimme laatutodistuksen hankinnan tutkimustoiminnalle. Edeltäjäni aloitti työn 1992 ja itse jatkoin sitä 1993. Työ kesti neljä vuotta ja onneksi ennen reserviin lähtöäni pääsimme tavoitteeseen. Se vaikutti tulospalkkaani, joten kannatti panostaa.

Mistä sitten on kysymys? Lyhyesti sanottuna tarkoituksena on luoda kirjalliset pelisäännöt ja toimia niiden mukaan aina samalla tavalla. Laatujärjestelmän etu on siinä, että välttämällä virheet, säästämme aikaa ja rahaa, kun ei tarvitse korjata virheitä ja samalla asiakkaat ja oma väki ovat tyytyväisiä. Esimerkki 1: Jos on sovittu, että osoitteenmuutos on ilmoitettava, se on tehtävä, ettei posti tule takaisin ja jäsen jää ilman postia. Siitähän seuraa harmia jäsenelle ja lisätyötä uutta osoitetta hakiessa jne. Esimerkki 2: Jos joku on ilmoittanut jäseneksi liittymisestä, asia on hoidettava niin, ettei uuden jäsentulokkaan tarvitse asiaa karhuta. Esimerkki 3: Jos jäsenpaketin mukana tuleva henkilötietolomake pyydetään palauttamaan, näin on tehtävä, koska karhuaminen on lisätyötä ja siitä saattaa olla kiinni uuden sukuselvityksen monistaminen.

Kaiken A ja O on laatupolitiikan määrittäminen. Siitä emme ole vielä sopineet, mutta yksi ehdotus voisi olla seuraava: Liikasten sukuseura järjestää toimintansa niin, että se täyttää selvästi jäsenistön odotukset, innostaa uusia jäseniä liittymään mukaan ja antaa samalla tyydytystä luottamus- ja muille toimihenkilöille työssä sukuseuran hyväksi. Miltä se kuulostaisi?

Lopuksi toivotan hyvää kaamosaikaa ja kun se joulukin tulee, niin haluan tässä yhteydessä kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille kaikille Rauhallista Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta!

Harri Liikanen

Paluu seuran etusivulle