Vuoden 2004 Liikanen: Liisa Liikanen


Vuoden 2004 Liikaseksi julkistettiin vuosikokouksessa emäntä Liisa Liikanen (o.s. Parkkinen) Anttolasta. Hän on aktiivinen ja innostunut sukujuurien tutkija, jonka toimesta Anttolan Liikasista on löytynyt paljon uutta tietoa.

Vasemmassa kuvassa Liisa osallistuu Liikasten sukuseuran vuosikokoukseen 24.07.2004 puolison Eskon ja hänen sisartensa Airin ja Raijan ja heidän puolisoidensa Veikko Ovaskan ja Jouko Himasen sekä Liisan ja Eskon tyttären, Helin kanssa. Liisa on 1. rivillä vasemmalla ja Esko samalla rivillä oikealla. Heidän välissään ovat Eskon sisaret Airi ja Raija. Oikeassa kuvassa sukuseuran sihteeri Matti Liikanen ja esimies Harri Liikanen ovat juuri julkistaneet vuoden 2004 Liikasen.

Sukuseura onnittelee lämpimästi Vuoden 2004 Liikasta.

Emäntä Liisa Liikanen – Anttolan Liikasten sukuhaaraan vihitty

Lapsuus

Tuuli tuuditti puiden latvoja ja oli kirkas syksyinen ilta, kun Lempi ja Arvi Parkkisen esikoistytär Liisa syntyi 9.9.1942. Sota riehui melkein joka valtakunnassa. Liisan isä sattui onneksi olemaan juuri lomalla, kun tytär syntyi, joten hän näki tyttönsä heti seuraavana aamuna ennen rintamalle lähtöään. Ensimmäisenä asuinpaikkana oli Ruokola No:I Anttolassa. Tästä asuinpaikasta alkoikin Liisan kiinnostus sukututkimukseen, koska sama numero oli Liikasten asuinpaikkana. Tutkimusta tehdessä kävi kuitenkin ilmi, että vuosien varrella numerointi oli muuttunut ja ettei kyseessä siis ollutkaan sama talo.

Kun Liisa oli 1v 4kk, perhe muutti Anttolan Pitkälahteen pitämään mummon kotipaikkaa, talon jäädessä isännättömäksi. Ratkaisu muuttoon tuntui sikäli järkevälle, kun Tuokola I:ssä oli väkeä yllin kyllin. Heidän lisäkseen talossa oli asunut isän veljen nelihenkinen perhe, mummon, isosetä ja kolme tätiä. Pitkälahden talo oli melkoisessa kunnossa, ämpäriä siirrettiin lattialla, kun vettä tippui katosta. Saunomassa käytiin naapurissa, kun ei omaa ollut. Alkoi jälleenrakentaminen, ensin sauna ja sitten talo.

Kuva: Vasemmassa kuvassa Liisa on pienenä tyttönä äitinsä Lempi Parkkisen (o.s. Kärnä) kanssa. Lempi oli lähtöisin kauppias perheestä ja joutui itse opettelemaan sitten aikuisena emännän työt rakastuttuaan talollisen poikaan.

Oikealla olevassa kuvassa on taas Liisan lapsuuden perhe, äiti Lempi Parkkinen (o.s. Kärnä), isä Arvi Parkkinen ja sisarukset Liisa, Leena ja Risto.

Sisaruksia syntyi perheeseen Liisan lisä:ksi Risto ja Leena. Kansakoulu sijaitsi lähellä. Matkaa oli vain parisen kilometriä. Koulutaival sujui talvella hiihtäen ja kesällä kävellen. Jatkokoulu käytiin Anttolan kirkonkylässä Koivulan nuorisoseurantalolla. Opintojen kesto oli noin 100 tuntia ja viikot asuttiin kirkolla perheessä ja viikonlopuksi tultiin kotiin. Liisa meni ammattikouluun Mikkeliin ja suoritti siellä pari vuotta kestäneen kotitalouslinjan. Opiskeluaikansa hän asui vuokrahuoneessa eräässä perheessä Mikkelissä Leena-siskonsa kanssa, joka kävi samaan aikaan oppikoulua.

Perheen perustaminen

Aviopuolisonsa Esko Liikasen Liisa oli tuntenut jo pitemmän aikaa erilaisista nuorten tapahtumista ja tansseista. Rakkaus syttyi kuitenkin varsinaisesti 1962 Juhannuksena Anttolassa Kaikukallion tanssilavalla. Häitä vietettiin 1964 elokuussa. Perheeseen syntyi viisi tytärtä. Liisalla ja Eskolla on tyttärien lisäksi kuusi lastenlasta.

Kuvat: Liisa ja Esko Liikasen talo Peltola . Kesä 1967 kuvassa on Liisa, Esko ja 2 vanhinta tytärtä.Kolmas tytär syntyi sitten marraskuussa.

. Työ

Maatilan työt ovat olleet Liisalle tuttuja lapsesta saakka. Jo pienenä tyttönä käsinlypsy sujui mainiosta. Avioiduttuaan Eskon kanssa, hän tuli miniäksi Peltolan lypsykarjatilalle. Tilalla asuivat silloin Eskon ja Liisan lisäksi Eskon vanhemmat, mummo ja pari nuorempaa sisarusta. Elämä oli sopeutumista uusiin ihmisiin, kyläyhteisöön ja talon tavoille. Eikä aina törmäyskursseiltakaan vältytty, kuitenkin luovimalla asioista selvittiin ja yhteistyö sujui. Töistä ei ollut pulaa silloinkaan, vaikka lehmiä oli vain kourallinen verrattuna tähän päivään (2004), sillä siihen aikaan koneita ei ollut niin paljon ja pian jo lapset, joista kolme vanhinta syntyivät peräkkäisinä vuosina, työllistivät myös kiitettävästi. Välillä Liisa oli Ruokolan koululla keittäjän sijaisena, jonne hän pyrki vakituiseen virkaankin. Kun tila siirtyi Eskon ja Liisan omistukseen tilan lehmäkoko alkoi kasvaa vähitellen ja navettaakin uudistettiin lannanpoistolla ja putkilypsykoneella. Tällä hetkellä (2004) lehmiä ja nuorkarjaa on noin 25 yhteensä eli töitä on yllin kyllin. Joten laakereilla tämä mummo ei vielä todellakaan lepää.

Harrastukset

Liisa on ollut koko ikänsä aktiivinen osallistuja erilaisissa järjestö- ja seuratoiminnoissa. Lapsuuden ensimmäinen ja tärkein harrastus oli 4H-kerho, jonka puitteissa hänellä oli oma kasvimaa. Hän osallistui myös erilaisiin kilpailuihin mm. lypsykilpailuun. Nuoruudessa Liisa kuului myös raittiusseuraan sekä maaseudun nuortenliittoon (nyk. keskustan nuoret). Kun Liisan tytöt olivat pieniä, hän ompeli tytöille vaatteita. Hän on myös kutonut useita mattoja ja muita tekstiilejä. Liisa on pitänyt koko ikänsä leipomisesta ja ruoanlaitosta, hän onkin ollut laittamassa useita pitoja. Liikunnallisista harrastuksista rakkaimpia ovat uinti, myös avantouinti sujuu, sekä kuntojumppa ja sauvakävely. Vähäiset lomapäivät kuluvat usein tutustuen kotimaan tai ulkomaiden kulttuurikohteisiin. Lokakuussa 2004 Liisa onkin lähdössä .


Kuvat: Tyttäret pitivät Liisalle ja Eskolle yllätysjuhlat 40-v hääpäivän kunniaksi. Heille oli lähetetty kortti,jotta tiesivät olla kotona odottamassa. Varusteena piti olla mukavat kengät ja iloinen mieli. Heidät haettiin koristellulla autolla, jossa luki VIHITTY 40v SITTEN. Hääjuhla pidettiin kesämökillä ja paikalle oli kutsuttu myös molempien sisarukset meidän lapsien lisäksi..

Sukututkimus on myös imaissut Liisan mukaan todella magneetin lailla. Sukututkimus on verrattavissa palapelin kokoamiseen, aina riittää ihmeteltävää ja pohdittavaa, ennen kuin osaset menevät kohdilleen. Anttolan Liikasten sukuhaara onkin melkoisen tuttua joukkoa hänelle, vaikka askaretta sen tiimoilta riittää, eikä taida työmaa koskaan valmiiksi tulla. Suku elää!

Alkuun

Vuoden Liikasiin

Hakemistoon