Helena Allahwerdi: Lectio 13.6.2001 Helsingin yliopisto

Sukuseuran tiedottaja Helena Allahwerdin pro lectio väitöstilaisuudessa 13.6.2001 Helsingin yliopistossa

Arvoisa kustos professori Hannele Rikkinen, arvoisat vastaväittäjät professori Tapio Varis ja dosentti Jorma Kytömäki, sukuni edustajat, rakas perheeni, hyvät ystäväni, työtoverini ja arvoisat kuulijat.


Ihmisen luonnollinen maailmasuhde on subjektiivinen ja rakentuu merkityksistä, joita ihminen pitää todellisina ( Niiniluoto 2000, Nurmi 1997). Mutta millaiseksi tämä maailmasuhde muodostuu, kun sitä yritetään kasvatuksen avulla muokata. Pieneneekö se vai suureneeko, onko se kokonaisvaltainen vai atomistinen, sattumanvarainen vai loogisesti jäsentynyt.. Ja mitkä ovat ne tietojen ja tunteiden perustat joiden avulla maailmaa koskevat valinnat tapahtuvat. Mitkä ovat ne arvot, joiden puolesta uskalletaan ottaa kantaa ja niihin sitoutua.

Kasvatus ja koulutus viitekehyksien antajana

Kasvatuksen ja koulutuksen välittämät viitekehykset tarjoavat jonkinlaisia viitekehyksiä maailmasuhteen rakentamiselle, mutta ilman mediaa tämä maailmasuhde jäisi hyvin yksipuoliseksi. Koulun viitekehykset edustavat eri aineiden maailmasuhdetta. Kansainvälisyyskasvatus ( Unescon kansainvälisyyskasvatuksen suositukset 1972, 1995 a ja b, 1999) ja mediakasvatus ( Kotilainen 2001) tarjoavat luonnollisesti myös omat, erinomaiset viitekehyksensä, mutta ne eivät ole oppiaineita. Siksi näiden viitekehysten käyttö on kouluissa sattumanvaraista ja yhteismitatonta.

Maailma tunkeutuu kuitenkin uutismedian välityksellä päivittäin jokaisen ulottuville. Mitä otamme vastaan? Mitä ihmettelemme? Miten luemme median joka päivä välittämää informaatiotulvaa? Millainen on meidän medialukutaitomme ja erilaisten tietoympäristöjen kriittinen, reflektoiva hallinta? Uutisten sisällöllinen hallinta edellyttää kansainvälisyyskasvatuksen sisällöllisten tavoitteiden hallintaa. Painotukset voivat korostaa rauhaan, ihmisoikeuksiin, kehitykseen, kulttuuriin ja ympäristöön liittyviä tulkintoja yksilöllisten valintojen mukaan.

Muutoksen nopeus ja kansainvälisyyskasvatuksen tarve

Kansainvälistyminen ja globalisaatio kaikkine ilmiöineen muuttavat maailmaa nopeasti. Historiallisina ilmiöinä ne eivät ole uusia. Maailmanvalta on aina ollut jonkun ekspansiivisen kulttuurin hallinnassa. Ihmiskunnan historiasta voidaan poimia useita sivilisaatioita, jotka hallitsivat aikaansa liittyvää tietoa, tiedettä, tutkimusta, kauppaa ja matkailua. Tällaisia sivilisaatioiden supervaltoja ovat olleet Mesopotamia, Egypti, Kiina, Intia, Persia, Kreikka, Rooma, mayat ja atsteekit, inkat , useat afrikkalaiset valtiot ja islam. Meille avautuu suhteellisen ohut näkemys ihmiskunnan historiasta näiden kulttuurien historian puuttuessa suurelta osin opetussuunnitelmista.

Länsimaisen kulttuurin valtakausi on näitä muinaisia sivilisaatioita paljon nuorempi. Näiden vanhojen sivilisaatioiden voimakkuus on perustunut vilkkaaseen kansainväliseen vuorovaikutukseen sekä tiedon ja taidon luovaan vaihtoon. Voidaan helposti osoittaa, että kansainvälisyyskasvatus on ollut todellisuutta siitä lähtien kun ihmiset ja kansat ovat olleet tekemisessä toistensa kanssa.

Kansainvälisyyskasvatus on yhtä vanhaa kuin ihmiskunnan historia. Se on ollut merkittävä tekijä ihmisten rikkaan ja turvallisen elämän muokkaajana. Suojaverkkoja luovana ja muutosta vahvistavana se tarjoaa joillekin uusiutumista ja valtaa, joillekin syrjään vetäytymistä, joillekin taloudellisia visioita, maailman markkinoiden utopioita ja tietämättömyydestä sekä kansainvälistymisen hallitsemattomuudesta johtuvia pelkoja että iloa runsaasta kansainvälisestä vuorovaikutuksesta..

Globalisaatio ilmiönä

Aikamme globalisaation ja kansainvälistymisen puolestapuhujat ja sen vastustajat kirjaavat kumpikin sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä löytämättä yksiselitteistä analyysia maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Mistä oikein on kysymys?

Suppean tulkinnan mukaan kysymys on lähinnä maailmantalouden globalisaatiosta, rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta, kansainvälisten yritysten toiminnan laajenemisesta ja uusista mahdollisuuksista kansainvälisessä sijoitustoiminnassa. Tämän suppean tulkinnan takana ovat WTO, IMF, World Bank, UNDP, monikansalliset yritykset ja heidän palveluksessaan olevat yrityskonsultit ja taloustieteilijät.

Globalisaatio ja kansainvälistyminen pitävät sisällään useita ulottuvuuksia kuten esimerkiksi turvallisuuden, politiikan, kommunikaation, tieteen, teknologian, ympäristön, kulttuurin, organisoidun rikollisuuden, kulkutaudit, väestön ja muuttoliikkeet. Tällöin olemme tekemisessä paljon monitahoisemman ja monimutkaisemman ilmiön kanssa, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Paras tapa tutustua laajan tulkinnan mukaiseen globalisaatioon on analysoida mediasta löytyviä uutisia. Nepalin kuningasperheen surmat, Palestiinan kysymys, Itä-Timor, Balkan, huumeet, saastuminen, aids, rasismi, muoti, viihde, kulutus, pakolaisuus, rahanpesu, turismi ja asevarustelu löytyvät globalisaatio - käsitteen alta heijastaen kansainvälistä kehitystä liittyen rauhan-, kehitys-, ihmisoikeus- sekä ympäristökasvatukseen tai kulttuurien ymmärtämiseen.

Maailmantalouden ymmärtäminen

Miten ja millä valmiuksilla osaamme vastata mielessämme herääviin kysymyksiin kuten esimerkiksi ketkä ja mitkä tahot määrittelevät kansainvälistä kehitystä. Ketkä asettavat kehityksen tavoitteet? Millaisia taloudellisia arvoja globaali kehitys edustaa? Lisääkö se kaikkien turvallisuutta ja hyvinvointia? Mikä on meidän roolimme ? Itse asiassa millaista maailmankansalaista meistä kasvatetaan ja millaiseksi maailmankansalaiseksi kasvamme omassa kulttuuripiirissämme?

Kuinka hyvin tulkitsemme hallitusten välisten järjestöjen päätökset. Millaista kehitystä ne edustavat ? IMF, WB. WTO, OECD, EU, UNCTAD, UNESCO, UNEP ILO ( Väyrynen 1999). Näiden järjestöjen päätöksien perusteella kaavaillaan ihmiskunnan koko tulevaisuutta? Mutta haluammeko me sellaista tulevaisuutta? Kaikki kieppuu paljolti markkinoiden ja tuotannon ympärillä. Valtaa käyttävien eturyhmien ja syrjäytyvien ryhmien välisiä ristiriitoja on paljon. Monikansallisilla yrityksillä on usein enemmän valtaa kuin pienillä valtioilla. Eikä olekaan ihme, että YK:n pääsihteeri Kofi Annan kehitti ihmisoikeuksiin, työhön ja ympäristöön liittyvien eettisten pelisääntöjen Global Compact- hankkeen juuri suurien yritysten kanssa.

Yhtenäistä, kokonaisvaltaista kuvausta, tutkintaa tai teoriaa globalisaation ja kehityksen tilasta ei löydy. Elämme nopeaa globaalia tiedon ja talouden rakennemuutosta. Kehitystä koskevia normeja ja niiden valvontamekanismeja kehitetään hallitusten välisissä suurissa kansainvälisissä konferensseissa, mutta kansainvälinen kehitys kulkee kuitenkin rajoja ylittäen, normeista välittämättä verkostuen ja etsien omat liittolaisensa täysin arvaamattomilta tahoilta. Kaaosko vai uusi järjestys? Köyhätkö vain köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat?

YK kehityksen tukijana?

Joidenkin mielestä YK:lla voisi nyt olla eettinen ja legitiimi asema globalisaation suuntien määrittelijänä ja kestävän kehityksen tukijana. Se toimisi eräänlaisena maailman omatuntona, jossa humanistisina viitekehyksinä toimisivat universaaliset ihmisoikeudet ja toteuttamismekanismina demokratia. Mutta YK on voimakas vain silloin, kun sen jäsenvaltiot ovat voimakkaita. Ja ne ovat voimakkaita vain silloin, jos niillä on tukenaan vahva kansalaismielipide.

Väitöstilaisuuden kuulijoita, edessä sukuseuran esimies Harri ja vaimo Tuula Liikanen

Kansalaisyhteiskunta versus valtio ja niiden järjestöt

Kansalaisyhteiskunta esittää omat näkemyksensä maailman kehityksestä ja kehityksen oikeudenmukaisuudesta ja protestoi hallitusten toimia, kun se on tarpeen. Kansalaisyhteiskunnan sisällä on erilaisia aktiiviryhmiä, joiden aktiivisia mielenilmaisuja esimerkiksi kansainvälinen Attac- ja Reilu Kaupan liikkeet edustavat. Sosiologit Manuel Castells, Elise ja Kenneth Boulding (Castells 1996; Elise Boulding 1997) ennustavat tutkimuksissaan kansalaisyhteiskunnan nousua yhdeksi valtatekijäksi valtioiden ja monikansallisten yritysten rinnalle. Tähän antavat mahdollisuuden uusi teknologia, verkostoituminen ja aktiivinen kansainvälinen yhteistyö. Tällöin osa kansalaisjärjestöjen luonnollista toimintaa on vastuulliseen ja tiedostavaan maailmankansalaisuuteen kasvattaminen.

Globalisaation ja kehityksen seuraaminen

Globalisaatio näyttäytyy eri tavalla, jos tarkastelijana ja havainnoijana on joko pohjoisen tai etelän yksittäinen valtio, joko hallitusten välinen järjestö tai paikallinen organisaatio tai yksittäinen ihminen. Syrjäytyminen tai vallan kasautuminen saattaa tapahtua millä tasolla hyvänsä. Ratkaisu riippuu siitä, millaista meillä ja muualla maailmankansalaista kasvatetaan. Yksittäisen valtion kohdalla globalisaation ymmärtäminen ja hallinta on mahdollista vain, jos sen kansalaisilla on mahdollisimman laaja ja monipuolinen yleissivistys ja valmiudet navigoida hankkien ja käyttäen tietoa sähköisesti, kirjallisesti ja suullisesti globaalissa tietoyhteiskunnassa. Tällöin jokainen voi valita oman näkökulmansa maailmaan omien kykyjensä mukaan missä elämän vaiheessa hyvänsä, jos hän on saanut jo peruskoulutuksensa aikana itseohjautuvan oppimisen valmiudet ja omaksunut selkeät toiminnassa tarvittavat arvot.

Tieteen ja teknologian kehityksen vauhti on niin hurja, että siitä tipahtaa automaattisesti ja jämähtää paikoilleen, jos tukeutuu vain nuorena saamaansa peruskoulutukseen ja sen välittämään maailmankuvaan. Ei riitä, että siltä pohjalta selittää maailman ilmiöitä ja on kuluttajana ja ehkä turistinakin ansioitunut kansalainen vaan, että on oltava valmiutta muuttua ja motivaatiota vaikuttaa elämän menoon myös muiden puolesta.

Uusia tuotannon aloja, uusia periferioita syntyy ja kasvaa talouden kehitystä nopeammin. Taloudellinen uusintaminen ei johda väistämättä kestävään kehitykseen. Uudet sankarit ovat periferioiden sankareita. Voittajia on aina muutama, oli sitten kysymys vallan tai rahan uusjaosta. Olemme sen talousjärjestelmän ja kulttuurin vankeja, jonka itse tuotamme ja jota ylläpidämme.

Maailmankansalaisen persoonallisuuden erityispiirteet ja valmiudet

Ymmärtääksemme globaalia, kansainvälistä tilannetta rajoja ja vanhoja selitysmalleja on rikottava ja kohdattava maailman hallintaan liittyviä tuntemattomia ja uhkaavia tilanteita. Avoimuus, rohkeus, peräänantamattomuus, luovuus, uusiutuvuus ovat tarpeellisia ominaisuuksia ajan hermoilla elämiseen. Ehkä on aika Unescon viimeisen koulutusta koskevan raportin( Delors et al. 1996) mukaisesti oppia tietämään, oppia tekemään, oppia elämään yhdessä ja oppia olemaan. Nämä kaikki ovat filosofisia peruskysymyksiä, joiden kulttuurikohtainen episteeminen ja ontologinen määrittely ja pohdinta on tärkeää. Sen jälkeen onkin kysyttävä, mitä pitäisi oppia tietämään, mitä tekemään, miten elämään yhdessä ja miten oppia olemaan. Miks, missä ja milloin? Kenen ehdoilla?

Elinikäinen oppiminen

Tieteen ja teknologian kehitys, korkea elämisen laatu, perustarpeiden tyydyttäminen ja perusturvallisuuden takaaminen ovat toteutuneita asioita tämän hetken Suomessa. Meillä on myös pari-kolmekymmentä vuotta lisäelinaikaa verrattuna aikaisempiin sukupolviin. Elinikäinen koulutus on arkipäivää. Valtion vastuulla olevat kustannuksiltaan kalliit sosiaalisten palveluiden infrastruksuurit ovat valmiita ja toimintakykyisiä. Mutta olemmeko aktiivisia tai passiivisia maailmankansalaisia? Olemmeko kiinnostuneita kehityksestä? Haluammeko oppia? Haluammeko ymmärtää globaaleja ulottuvuuksia. Toteutuuko tiedon utopia? Tieto on kaikkien saatavilla ja jokaisella on oikeus oppia. Vai onko?

Maailmankansalaisen kypsyyskoe oppimisen tukena

Tätä varten Suomen YK-liitto tarjoaa koulutuspalveluinaan maailmankansalaisen kypsyyskoetta ( Allahwerdi 1996), jonka ominaispiirteitä on avoin oppimisympäristö iästä, koulutuksesta, ammatista, paikasta tai ajasta riippumatta. Tämä oppimismenetelmä mahdollistaa tunkeutumisen globalisoituneen maailman sokkeloihin sietämättömän herkästi sen ilmiöitä tajuten ja elämää rakastaen. Kysymys on oppimisen uudesta suunnasta, jossa oppimisella ei ole rajoja!

Lähteet

Allahwerdi, H: 1996. Maailmankansalainen I. Helsinki: Suomen YK-liitto.

Boulding, E. 1997. Roles for NGOs in reducing or preventing violence in Transnational Associations. 317-327.

Boulding, E., Boyulding, K. The future, images. Thousand Oks, California: Sage Publications.

Castells, M. 1996. The information age: economy, society and culture. Vol I. The rise of network society. Oxford: Blackwell.

Delors J. et al. 1996.. Learning: The treasure within. Paris: Unesco.

Kotilainen, S. 2001. Mediakulttuurin haasteita opettajankoulutukselle. Acta Universitatis Tamperensis 807.

Niiniluoto, I. (toim.) 2000. Maailman henkinen tila ja tulevaisuus . Helsinki: Otava.

Nurmi, J-E. 1997. Maailmankuvan vaikutus oman elämän muotoutumiseen. Teoksessa Maailmankuvaa etsimässä. Tiedon päivät 1997. Rydman, J. (toim.) Porvoo: WSOY:

Unesco 1974. Recommendation concerning education for international education and peace and education relating to human rights and fundamental freedoms. Paris: Unesco.

Unesco 1995. Declaration and integrated framework of action on education for peace, human rights and democracy. Paris: Unesco.

Unesco 1999. Declaration on a culture of peace and programme of action on a culture of peace. Paris: Unesco.

Väyrynen, R: 1999. Suomi avoimessa maailmassa. Globalisaati ja sen vaikutukset. Helsinki: Taloustieto.

Helena Allahwerdi Training, Education and Culture. United Nations Association (UNA) of Finland

email: helena.allahwerdi@nic.fi

phone: +358-41- 4507964

Paluu edelliselle sivulle

Paluu seuran etusivulle