Kuulumisia Kuusamon Liikasenvaaralta

Kun katselen vanhaa luokkakuvaa vuodelta 1967, jolloin olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla, huomaan, ettei yksikään luokkatovereistani asu enää Liikasenvaarassa. Minunkin perheeni muutti sieltä pois vuonna 1969. Varsinkin 1960-luvulla muutti nuoria ja nuoria perheitä Ruotsiin "leveämmän leivän" toivossa. Onneksi oma perheeni jäi Kuusamoon. Koulun oppilasmäärä kuvastaa kylän elinvoimaisuutta. Kun oppilaat vähenivät, oli edessä koulun lakkauttaminen vuonna 1986, johon mennessä koulu oli toiminut viisikymmentä vuotta.

Me Liikaset olemme tietysti ylpeitä siitä, että meillä on oma vaara. Esimieheni sanoi minulle kerran, että " Sinulla Eeva se on oma vaarakin siellä Kuusamossa." Liikasenvaaran kylän raitti on hiljainen. Asukkaita on enää muutamissa taloissa. Kesäaikana on hieman vilkkaampaa, kun lomalaiset tulevat kesäasuntoihinsa. Kesällä Liikasenvaara onkin kaunis, kullan keltaiset kullerot ja muut luonnon kukat kukkivat niityillä. Vaikka olen muuttanut Liikasenvaarasta pois 25 vuotta sitten, ovat nurmettuneet leikkipolut minulle rakkaat. Käyn "vaarassa" useita kertoja vuodessa, koska mummoni Elviira Liikanen asuu siellä. Mummo toimi Kuusamon Osuuskaupan hoitajana vuodesta 1949 kaupan lopettamiseen asti 1977. Silloin kun Liikasenvaaran väkiluku oli runsaimmillaan kylässä oli kolme kauppaa. Postiakaan ei enää ole. Taksi tuo nykyään postin ja lapset kuljetetaan lähimpään kouluun Käpylään, joka on reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä. Kirjasto-, kauppa- ja klinikka-auto käy kuitenkin kylässä.

Elokuussa eläkkeelle jäänyt terveydenhoitaja Ebba Ahonen kertoi paikallislehden haastattelussa, että liikasenvaaralaiset ovat erityisesti hänen sydäntään lähellä. Liekö syynä kyläläisten vieraanvaraisuus vai sekö, että hän 50- ja 60 -luvun vaihteessa hiihteli talosta taloon neuvolakäynneillään ja tutustui kylän asukkaisiin.

Liikasten sukuseura r.y.:n kokouksen yhteydessä tehtiin retki Liikasenvaaraan. Vierailimme myös Arvo (s. 1913) ja Helmi Liikasen kodissa. Helmi on isäni Eliaksen sisko. Arvo on kylän vanhin, mutta pirteä ja kuten kuusamolaiset sanovat "humeeti" pelaa täysillä. Arvon vanhemmat olivat Reeta (s. 1877) ja Edwart (s. 1876) Liikanen. Lapsuuden ja nuoruuden Arvo asui nykyisen kodin lähellä olevassa ns. Heikkilän paikassa. Arvo ja Helmi avioituivat vuonna 1939 ja rakensivat oman kodin sodan jälkeen. Lapsia syntyi kolmetoista, joista elossa on kymmenen.

Tytär Eeva-Liisa asuu vanhempiensa kanssa Liikasenvaarassa. Jo 12 vuotiaana Arvo aloitti metsätyöt, mutta varsinaisen elannon hän hankki perheelleen maanviljelijänä. Arvo oli mukana Liikasenvaaran tien rakentamisessa, joka aloitettiin Sovakylästä (nykyisin Venäjän puolella) vuonna 1932. Koska Liikasenvaara on niin lähellä Venäjän rajaa, joutuivat kyläläiset lähtemään sota-aikana pois sodan jaloista. Pisimmät evakkoreissut ulottuivat 200 kilometrin päähän (Haukipudas ja Merijärvi). Olen usein kuullut vanhoilta ihmisiltä näistä evakkomatkoista. Isänikin muistaa näitä evakkoreissuja, vaikka hän oli silloin poikanen. Hän kertoi, ettei hän ole koskaan saanut niin hyvää hernekeittoa kun hän sai Pudasjärven evakkomatkalla.

Eeva Liikanen, Oulu

Lähde: Liikaslinkki 2/1994

Paluu Liikasen sukuhaarojen etusivulle

Paluu seuran pääsivulle