HIRVENSALMEN KESTIKIEVARI "Hintikanhovi"



Suuri Savon tie kulki Hollolasta, Heinolan, Mikkelin, Juvan ja Rantasalmen kautta Savonlinnaan jo keskiajan lopulla. Mikkelistä lähti kolme kyydityslinjaa. Yksi niistä johti Ristiinan kautta Viipurin suunnalle. Vuoden 1649 käräjäpöytäkirjan mukaan Ristiinan Liikaset toimivat tällä tiellä kestikievareina, tuolloin Ristiinan Liikasten esi-isä, talollinen Antti Liikanen (s. vuonna 1625? ) toimi kievarin isäntänä Liikalan kylässä (talossa). (Ristiina 1649-1949, 27.).

Varsinainen kestikievarilaitos syntyi Mikkelin pitäjään 1740-luvun lopulta lähtien, jolloin Suuren Savontien varteen Mikkelin pitäjään perustettiin uusia kestikievareita. Tuolloin tiet olivat vielä hyvin alkeellisia. Ne olivat kapeita, kivisiä ja kuoppaisia uria, joilla kesäisin ei kunnolla päässyt kulkemaan muutoin kuin jalkaisin tai ratsain. Kun matkoja tehtiin hevosella, oli matkanteko hidasta ja vaivalloista. Usein matkoilla jouduttiin yöpymään ja vaihtamaan hevosta majataloissa eli kestikievareissa. Aluksi majoitustehtävistä huolehtivat nimismiestalot ja osaksi pappilat.

Teiden kunnossapidosta huolehtivat keskiajalta lähtien omat paikalliset hoitajat. Talonpojat velvoitettiin raivaamaan teitä ja rakentamaan siltoja "sen mukaan kuin kullakin on osuutta kylässä". Ne, jotka eivät itse osallistuneet töihin, joutuivat maksamaan tie- ja siltarahoja. Aluksi teiden ja siltojen kuntoa valvoi pitäjäntuomari, jolta tehtävä siirtyi 1600-luvun alkupuolella erityiselle siltavoudille. Maantie piti kunnostaa joka vuosi keväällä roudanlähdön aikaan ja syksyllä lokakuussa. Tiet eivät vielä 1800-luvullakaan olleet kehuttavia.

Vuonna 1865 Mikkelin pitäjässä Suuren Savontien varrella oli kaikkiaan kymmenen kestikievaria.

Suuren Savontien kestikievarit:

1) Hintikka, 2) Lahnamaa/Lahnamäki, 3) Hietanen, 4) Otava, 5) Mikkeli,

6) Norola, 7) Rahula, 8) Asila, 9) Toplanen ja 10) Remojärvi

Alkuaikoina kestikievarinpitäjä huolehti itse matkustavaisten kyydityksestä. Myöhemmin kyytivelvollisuutta laajennettiin niin, että jokaisen talon tuli vuorollaan toimittaa viikoksi kerrallaan mies ja hevonen tai hevosia majataloon "holliin".



Ristiinasta kotoisin olevan haudankaivaja Otto Liikasen (s. 17.06.1801 Ristiina) lapsista Otto Liikanen (s. 08.10.1837 Ristiina, k. 07.12.1917 Hirvensalmi) ja kauppias Kalle Liikasen leski Ilma Liikanen olivat kestikievarin pitäjiä, Otto Hirvensalmella (noin vuodesta 1865 lähtien) ja Ilma Mikkelin kaupungissa (vuonna 1912). Vapaussoturi Herman Liikanen (s. 13.05.1835 Ristiina, k. 13.04.1926 Kuhmolahti) oli Otto ja Kalle Liikasen veli.

Hirvensalmen kestikievari "Hintikanhovi"

Otto Liikanen vuokrasi ns. "Hintikanhovin" valtiolta majataloksi "hollikyytien" aikana. Koska rautatietä ei ollut, matkustajat kyydittiin hevosilla majatalosta toiseen majataloon. Otto oli siihen aikaan köyhä vanhapoika, eikä hänellä ollut paljon säästöjä. Hän oli tehnyt töitä kotonaan isälleen haudankaivaja Otto Liikaselle.

Kestikievaria varten Otto Liikanen teki velkaa silloista 12 vanhaa tuhatta, joka siihen aikaan oli hirmu paljon rahaa. Rahaa tarvittiin kestikievarin pystyttämiseksi mm astioita, huonekaluja ym. Kievari tarvitsi myös lehmiä ja hevosia. Kestikievari tarjosi vierailleen vaatimattoman yösijan. Viranomaisille kievarissa yöpyminen ja sieltä saatava kyyti oli ilmainen, muut maksoivat yösijasta, ruoasta ja juomasta tietyn korvauksen.

Vuonna 1886 vahvistetun taksan mukaan hinnat Mikkelin kihlakunnan alueen kestikievarissa olivat seuraavanlaisia: ateria tavallista ruokaa 70 penniä, ruokaryyppy viinaa 20 penniä, kuppi kahvia 10 penniä, puteli olutta 40 penniä, tuoppi sahtia 5 penniä, kannu nuorta maitoa 40 penniä, kannu hapanta maitoa 10 penniä, naula voita 70 penniä, naula kuivaa lihaa 25 penniä, kappa kauroja 35 penniä, yhden hengen yösija 80 penniä, yhden hevosen tallisija tunnilta 5 penniä, yhden hevosen tallisija yökaudelta 25 penniä....

Aluksi Hirvensalmen kestikievarista puuttui kuitenkin emäntä. Samoihin aikoihin Conkordia Emilia Charlotta Bergström (s.11.11.1851 Porvoon pitäjä, k. 08.06.1931 Hirvensalmi) tuli Ristiinassa käymään tätinsä luo kanttori Eskelinin perheeseen. Conkordia Emilia Charlotta oli 12-vuotias kun hänen isänsä kuoli. Äiti myi kotitalon (kartanon) ja muutti lapsineen: Conkordia Emilia Charlottan ja Johanin (Janne) kanssa Viikiin ja meni myöhemmin naimisiin Thusbergin kanssa. Heille syntyi poika nimeltä Henrik, joka on siis Conkordia Emilia Charlotan ja Johanin velipuoli.

Conkordia Emilia Charlotta (Emmi) kasvoi 12 vuotiaasta aikuiseksi setänsä Bocksbackan kartanon herran luona. Kartano oli siihen aikaan Helsingin suurimpia maanviljelys- ja herraskartanoita. Nykyisin paikan nimi on Pukinmäki. Emmi kävi talouskoulun ja läksi aikuisena Pietariin saksalaiseen perheeseen taloudenhoitajaksi. Emmi osasi puhua venäjää, ruotsia ja saksaa. Suomen kielen hän oppi vasta aikuisena Hirvensalmella.

Conkordia Emilia Charlotan sukuloidessa Ristiinassa Eskelinit rupesivat toimittamaan häntä Otto Liikaselle emännäksi, olihan Otto juuri vuokrannut Hirvensalmen kestikievarin. Koska Conkordia Emilia Charlotta oli taitava ruoan laittaja, niin hän oli erittäin sopiva "krouvin" emännäksi. Niinpä Hirvensalmen kestikievarin 36-vuotias isäntä Otto meni naimisiin Conkordia Emilia Charlotta Bergströmin kanssa ja Emmistä kuten häntä alettiin sitten kutsua, tuli 22-vuotiaana Hintikan hovin emäntä..

Näin Emmi jäi kyläreissulla Otto Liikasen ja Hirvensalmen kestikievarin "Hintikan hovin" emännäksi. Puhemies toi kihlat ja silkit. Otto ja Emmi eivät tunteet toisiaan. Emmi ei osannut vielä silloin yhtään sanaa suomea eikä Otto juuri montakaan sanaa ruotsia. Häitä vietettiin Hintikan hovissa monta päivää.

Kuvassa Hintikanhovin, Hirvensalmen kestikievarin emäntä Emmi ja isäntä Otto ensimmäisen lapsensa Huldan kanssa.

Siihen aikaan sai majatalosta ainakin olutta ja ruokaa sekä yösijan. Silloin oli "Hintikan hovi" loistossaan ainakin tulojen suhteen, vaikka velkaakin oli paljon. Tulihan ne velat maksetuksi, kun oli tuloja, mutta sitten olot muuttuivat, kun Savon rata tuli valmiiksi vuonna 1889. Tällöin hollihevosten lukumäärää vähennettiin, koska useat niitä ennen tarvinneet siirtyivät kulkemaan rautateitse. Vähitellen myös kievarit loppuivat. Jäljelle jäi elannon pitimeksi vain maanviljelys.

Lapsia syntyi Emmille ja Otolle kaikkiaan yhdeksän, joista kolme kuoli aivan lapsina. Emmin ja Oton lapsia olivat:

1) Hulda Josefa s. 17.12.1873 Hirvensalmi, puoliso Otto Juho Vesterinen Hartolasta, Hulda Josefa muutti 23-vuotiaana (30.04.1897) Hartolaan. Vihitty 18.04.1897

2) Otto Hjalmar Rafael s. 17.5.1875 Hirvensalmi, k. 13.3.1957 Helsinki, arvopostinkantaja ; puoliso Hilda Maria s. Penttinen s. 27.10.1878 Rautalampi, k. 13.9.1954 Helsinki. Otto Hjalmar Rafael muutti Ristiinasta Viipuriin 15.11.1897.

3) Aina Alina, s. 01.06.1876 Hirvensalmi, k. 31.07.1877 Hirvensalmi

4) Lydia Emilia, s. 16.10.1880 Hirvensalmi, k. 21.02.1883 Hirvensalmi

5) Einar Valdemar, s. 18.02.1887 Hirvensalmi, k. 19.07.1887

6) Edit Conkordia s.18.3.1888 Hirvensalmi, k. 14.11.1970 Hietanen. Edit Concordia muutti 1909 Mikkelin maaseurakuntaan. Puoliso asemamies Hiskias Kähärä s. 17.6.1885 Hirvensalmi, k. 9.9. Mikkelin maalaiskunta

7) Olli Herman Johannes s. 6.6.1889 Hirvensalmi, postiekspeditööri. Olli Herman Johannes muutti 05.03.1917 Kuopioon.

8) Emil Aleksanteri s. 29.8.1890 Hirvensalmi, posteljooni. Emil muutti 1909 Mikkeliin.

9) Signe Helena s. 24.9.1891 Hirvensalmi, k. 9.8.1975. Signe muutti naimattomana 08.09.1917 Helsinkiin.

Kaikki lapset koulutettiin. Vanhin lapsista, Hulda kävi Mikkelin 7-luokkaisen suomenkielisen tyttökoulun. Kukaan lapsista ei ollut innostunut talonpidosta, vaikka Emil kävi sitä varten Otavan maamieskoulun. Otto Hjalmar Rafael ja Olli Herman Johannes kävivät Mikkelin ruotsinkielistä lyseota, Otto Hjalmar Rafael kolme luokkaa (1887-1892) ja Olli Herman Johannes seitsemän luokkaa (1901-1911). Pojat ansaitsivat aikuisina elantonsa postilaitoksen palveluksessa. Kaikkien tyttärien koulutuksesta ja ammateista ei ole tietoa.

Otto ja Emmi Liikanen, Hirvensalmen kestikievarin (Hintikan hovin) isäntä ja emäntä sekä heidän tyttärensä Signe ovat haudattuja Hirvensalmen hautausmaahan.

Kaikki Otto (s.1837) ja Emmi (s.1851) Liikasen lapset muuttivat synnyinpaikkakunnaltaan Hirvensalmelta pois, aivan kuten haudankaivaja Otto Vilhelm (s.1801) ja Leena (s.1800) Liikasen lapsetkin olivat aikoinaan muuttaneet synnyinseudultaan Ristiinasta elantoa hankkimaan muualle itsenäisiksi yrittäjiksi, yksityisen tai valtion palvelukseen.

Otto ja Emmi Liikasen sekä tyttären Signen hauta Hirvensalmen hautausmaalla v. 1987

Lähteet:

Heikki Myyryläinen 2002. Maantieliikenteen kehitystä Mikkelin seudulla. @Internetix/Heikki Myyryläinen/Mikkeli-seura 25.9.2002 (internet)

Brita Kekki 1987. Liikasen suku. Esitelmä Liikasen suvun sukujuhlassa Jaalassa 27.6.1987. Painattamaton lähde.

Ristiina 1649-1949. 1949. Mikkeli: Ristiinan seurakunta ja kunta.

Lempi Vähälän muistiinpanot. Lempi Vähälä on Hulda (s. Liikanen) ja Otto Vesterisen tytär, jonka puoliso on ylivahtimestari Väinö Vähälä. Otto ja Emmi, Hintikan hovin isäntä ja emäntä ovat Lempi Vähälän isovanhemmat.

Paluu Ristiinan Liikasten -sukuhaaran sivulle

Takaisin asiakirjahakuun

Sukuseuran etusivulle

Päivitetty 08.10.2002