Tavattiin Ristiinan Liikasten häissä

Hääkutsussa luki ”Niin siinä sitten kävi, että umpisolmussa ollaan!”

Tervetuloa hääjuhlaamme 1.7.2003 Helsingin Poliisien Kesäkotiin.”

Tuomas Kaski ja Maija Pekkanen

Hääpäiväksi oli valittu tiistai. Ennen vanhaan Suomessa pidettiin tiistaita ja torstaita parhaimpina hääpäivinä. Noina päivinä eivät kateellisten taikatoimet päässeet horjuttamaan vihittävän parin onnea.

Hyvinkään maistraatin henkikirjoittaja Aila Heusala suoritti vihkimisen yli sadan häävieraan ollessa tapahtuman todistajana. Kaaso oli Nina Penttilä ja yljäntuki Juha Kaski. Häämarsalkkana toimi Ari Andersin. Hääpuheiden ja häävieraiden puheiden solinasta erottuivat suomi, englanti, espanja, baski, kreikka, viro, portugali, ranska, kiina, (hollanti) ja ruotsi. Ohjelma esitettiin suomeksi ja englanniksi.

Runsaaseen hääohjelmaan sisältyi myös äidin Kirsti Kalliosalon (ent Pekkanen, o.s. Liikanen) puhe morsiusparille. Kirstin isä on Ristiinan Liikasia: Eino Herman Liikanen (1907-1980).

Kirsti Kalliosalo (ent. Pekkanen, o.s. Liikanen) ja morsiamen isoäiti 92-vuotias Kerttu Liikanen

Morsiamen äidin puhe morsiusparille 1.7.2003

Runoilija Sapfo eli 600-luvulla eKr. Häneltä on säilynyt runo, jossa hän kertoo, että hänellä on tytär kuin kultainen aurinko, ja tytön nimi on Kleis. Tyttö on hänelle kalliimpi kuin kaikki Lyydian rikkaudet. Minä voisin sanoa aivan samaa, mutta minun tyttöni nimi on Maija. Minulle syntyi aikoinaan kaksi lasta, kaksi kultaista aurinkoa, tyttö ja poika. Ja voin sanoa aivan kuten Sapfo, että lapseni ovat minulle kalliimmat kaikkia maailman rikkauksia ja jopa kalliimmat kuin nämä kotisaaren rannat, jotka kimaltelevat meren äärellä.

Rikkauteni ovat entisestään vain kasvaneet, sillä nyt minulla on jo kaksi tytärtä, Maija ja Enen, ja kaksi poikaa, Jouni ja Tuomas.

Jumalat kuviteltiin Sapfon aikana ja monta vuosisataa sen jälkeenkin erityisesti onnellisiksi olennoiksi. Sapfolta on säilynyt runo, jossa hän vertaa rakastunutta jumaliin ja kuvaa kuvaa rakkautta seuraavalla tavalla: ”Jumalten vertainen on se joka saa olla vieressäsi, kuulla pehmeää nauruasi ja ääntäsi, kun puhut suloisesti. Mutta minä – kun minä vain vilkaisenkin sinua, niin sydämeni alkaa hakata rinnassani, korvani eivät enää kuule mitään, korvissa vain humisee, silmissäni hämärtää, en näe mitään, kieleni on kuin murtunut, en pysty puhumaan, vapisen ja olen muuttunut vihreäksi kuin ruoho.” Siten kuvasi Sapfo rakkauden tunnetta 2600 vuotta sitten.

Muinaisessa Kreikassa, jossa uskottiin jumaliin, jumaliin liitettiin kaikki mahdolliset inhimilliset ominaisuudet. Nykyaikana, kun ei uskota enää jumaliin, niin ihmisiltä edellytetään ominaisuuksia ja kykyjä, jotka oikeastaan olisivat mahdollisia vain jumalille. Ihmisten on nykyään luotettava itseensä aivan kuin he olisivat jumalia, mutta muutoin he saavat olla niin raadollisia kuin ovat, sillä niinhän muinaiset jumalatkin olivat. Mutta meidät erottaa jumalista ratkaiseva seikka, yksi inhimillinen ominaisuus, jota muinaisilla jumalilla ei ollut: kuolevaisuus. Me olemme ratkaisevasti haavoittuvampia kuin jumalat, joiden sijasta meidän on nyt maailman tapahtumiin sekaannuttava ja omatkin asiamme hoidettava voimatta pyytää apua jumalilta tai heitä syyttääkään, kun epäonnistumme.

Maija ja Tuomas, te olette rohkeat. Te tiedätte, että tulevaisuus on tuntematon. Te tiedätte senkin, että yhteiselämässä tulee hetkiä, jolloin kumpikaan ei oikein jaksa. Te tiedätte jopa sen, että ihmiset muuttuvat vuosien varrella. Te olette kuitenkin päättäneet tänään, hetken kuluttua, julkisesti kaikkien ystävienne läsnä ollessa ja virallisesti valtion rekistereihin kirjattavaksi luvata toisillenne elää yhdessä tulevat elinvuotenne toinen toistanne tukien. Se ”tahdon”, jota jo mielessänne tunnustelette, on rohkea sana.

Toivotan teille paljon onnea ja kasvavaa viisautta: suokoon siis Tykhe-jumalatar teille onnenlahjansa, mutta (koska jumalat ovat arvaamattomia) kasvakoon joka tapauksessa sisäinen viisaus teissä ihan omalla voimallaan.

Onnea ja Viisautta yhteiselle tutkimus- ja opintomatkallenne nimeltä Elämä.

Kuva: Retu Liikanen, Maijan serkku

Häävieraina oli myös Ristiinan Liikasia: vasemmalta oikealle Maijan täti Pirkko Liikanen, eno Ilkka Liikanen, serkku Pentti Liikanen ja hänen vaimonsa Anne Liikanen, äiti Kirsti Kalliosalo (ent. Pekkanen, o.s. Liikanen) ja täti Helena Allahwerdi (o.s. Liikanen). Pirkko, Ilkka, Kirsti ja Helena ovat sisaruksia. Pentti Junior Liikanen on sisarusten Pentti-veljen poika. Ristiinan Liikasten patrikaalinen sukujohto alkaa Antti Liikasesta (s. 1625) ja päättyy Pentti Junior Liikaseen (s. 1975). Mukana olivat Maijan serkut perheineen: Nouri ja hänen vaimonsa Erja, Pekka ja hänen puolisonsa Pia sekä perillinen Jesper, Pentti (Junior) ja hänen puolisonsa Anne ja serkku Retu.

Jokainen häävieras sai mukaansa tilaisuudesta SÄHKÖSANOMAT –lehtisen johon oli koottu erilaisia tietoja hääparista, hääjuhlan ohjelmasta (klo 15-23.50), ruokalistaakaan unohtamatta.

Oli myös pohdiskeltavaa kuten ristikko ja labyrintti, Maijan Tuomaksen horoskooppien sopivuus, aivotutkimuksen saralta lausunto avioparin tilanteesta, tulevaisuuden säästä.

Häiden aikana ja niiden jälkeen morsiuspari keräsi kaikilta viisaita ajatuksia yhteiselle matkalle. Jokaiselle häävieraalle lähetetyssä kiitoskirjeessä kerrottiin mm. että Maija ja Tuomas ovat huolella tallentaneet nämä elämänohjeet, joihin he lupasivat palata vielä monia kertoja tulevien vuosien aikana.

Internetistä löytyy vielä vuoden 2003 puolella lukuisia digikuvia Maijan ja Tuomaksen häistä osoitteesta: ”armoton.tunti.net/gallery/maite”.

Matkalla

Suloinen on virtasi vierelläni.

Solisevana purona polkuni kyljessä

kuljet omia reittejäsi, kuitenkin yhteistä taivalta.

Voimasi kosketus ja elämäsi

hengityshumina vierelläni,

ihollani, ytimessäni.

Kanssasi on helpompi jaksaa

Kiedo minut välkehtiviin pärskeisiisi.

Jatketaan matkaa. Olen sinun.”

Lähde

Maija Kaski 2003. Matkalla-runo. Sähkösanomat

Paluu Liikaslinkin 2/2003 etusivulle

Paluu sukuseuran pääsivulle

Päivitetty 14.10.2003 (PL)