ESKO LIIKANEN, VUODEN  LIIKANEN 2014

Esko kunniakirjan saaneena ja kukitettuna. Vasemmalla sukuseuran esimies Harri Liikanen ja oikealla sihteeri Maarit Tillman.

Vuoden 2014 sukukokous oli Pieksämäellä 26.7. Siinä kokouksessa julkistettiin Vuoden  Liikanen 2014 ja sen kunniamaininnan sai maanviljelijä Esko Liikanen Mikkelin Anttolasta. Esko on hallituksen jäsen ja arkistonhoitaja, joka vastaa sukuseuran yhteisestä arkistosta. Hän toimii myös sukuhaaransa eli Mikkelin Liikasten  vastuuhenkilönä ja paikallisena yhteyshenkilönä Mikkelissä ja siihen liitetyssä Anttolassa. Vuoden Liikasen esitteli ja kunniakirjan luovutti sukuseuran esimies Harri Liikanen. Onnittelukukat ojensi seuran sihteeri Maarit Tillman. Kunniakirjassa sanotaan seuraavaa: "Esko Liikanen on valittu Vuoden  Liikaseksi 2014 tunnustuksena pitkäaikaisesta työstä hallituksessa, sukuhaaransa vastuuhenkilönä ja kotitilallaan esi-isiensä perinnön vaalijana."

¤

Alla on kirjoitus, joka Eskosta julkaistiin Liikaslinkissä 2/2001. Siihen on nyt korjattu vain yhteystiedot. Pyrimme saamaan ajan tasalla olevan esittelyn historiallisen esittelyn rinnalle tai tilalle.

 

Esko Liikanen

Liikasten sukuseuran arkistonhoitaja ja hallituksen jäsen 2001-2002

Esko Liikanen

Ylivedentie 438, 52100 Anttola,

puh. 050 303 7121,

s-posti: esko.2liikanen(at)gmail.com

Esko Liikanen valittiin Liikasten sukuseuran hallitukseen seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi Kouvolan kokouksessa (21.07.01) ja myöhemmin hallituksen kokouksessa (Jaala, Liikasenmäki 29.09.01) Merja Pönniön jälkeen sukuseuran arkiston hoitajaksi. Esko Liikanen edustaa Anttolan Liikasia ja on alueensa yhteyshenkilö sukuseurassa.

Sukutausta

Esko on Edwardin (Eetu) (s.1902) poika, Eskon isä oli Petteri Liikasen (s. 1864) poika. Eskon isällä, Edvardilla ja äidillä oli neljä lasta: Airi (s.10.1.1940), Esko (20.12.1940), Antero (s. 1943) ja Raija (s.1949). Perhe asui Anttolan Pulkkilan kylässä. Eskolla oli 40-luvun normaalilapsuus. Kylällä oli silloin paljon lapsia. Kotona oli lypsykarjaa ja hevonen, jolla tehtiin talon työt.

Eskolla on keskiverto savolainen lypsykarjatila. Esko on sisaruksista ainoa, joka asuu edelleen Anttolassa. Airi avioitui Juvalle ja muutti myöhemmin perheineen Australiaan. Antero työskenteli ensin kirvesmiehenä ja nykyään Mikkelin Opan tehtaalla ja toteuttaa mm. Sarpanevan suunnittelemia ruostumatonteräs-tuotteita. Raija toimi apuhoitajana Pertunmaalla, Paimiossa ja Ruokolahdella. Raija perusti Ruokolahdelle Kuppilumppurin kangas- ja matonkudekaupan. Tällä hetkellä Raija asuu miehensä Joukon kanssa Taipalsaaressa ja hänellä on Lappeenrannassa osteopatian yksityisvastaanotto. Lapsista Henry asuu Helsingissä ja Hanna-Kaisa Joensuussa.

Oma perhe

Esko avioitui anttolalaisen Liisan kanssa vuonna 1964. Eskolle ja Liisalle syntyi viisi tytärtä: Kirsi (s. 1965) naimisissa Harri Miettisen kanssa ja lapset Miikka ja Joona. Kirsi pesulan työnjohtajana ja hänellä on pesula-alan opettajan koulutus. Perhe asuu Kuopiossa. Heli (s. 1966) on naimissa Jukka Karhisen kanssa ja heillä on kaksi lasta: Ville ja Veera. Heli toimii erikoissairaanhoitajana Jyväskylässä. Eija (s. 1967) toimii farmaseuttina Mikkelissä. Kati (s.1973) valmistui keväällä 2001 Mikkelin Ammattikorkeakoulusta restonomiksi (ravitsemis- ja talousalan esimiestutkinto). Lapsista nuorin Tarja (s. 1977) opiskelee paraillaan matkailualan restonomiksi Savonlinnassa.

Eskolla ja Liisalla on neljä lastenlasta. Isovanhempana Esko toivoo, että lapsenlapsilla olisi sisältöä elämässään ja että he , pysyisivät kaidalla tiellä sekä saisivat olla rauhassa huumeilta. Esko toivoo, että lapsenlapset aikanaan saisivat opiskella hyviin ammatteihin sekä että maailma seisoisi sellaisessa asennossa, että nuoret pystyisivät ihmisarvoiseen elämään.

Suuria iloja Eskon elämässä on terveyden lisäksi lasten menestys opiskelu- ja työelämässä. Esko on hyvillään siitä, että hän on saanut tehdä kotitilallaan työtä yhdessä vaimonsa Liisan kanssa. Liisa on ollut mukana yhteiskunnallinen yhteiskunnallisessa toiminnassa. Liisa on erinomainen leipomisessa, kodin ja karjan perheen hoidossa. Emännän toiminnasta riippuu se, miten talo menestyy. Talohan se on mikä maalla merkitsee. Ei siellä ihmiset ole niin tärkeitä. Ihmiset tulee ja menee, syntyy ja kuoloo, mutta talo pysyy.

Yhteiskunnallinen toiminta

Esko on ollut reilut 30 vuotta erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä:

Sisämaan jalostuksen hallituksessa, keinosiemennysosuuskunta FABAn hallintoneuvostossa, Mikkelin maaseutulautakunnassa, Mikkelin seurakuntayhtymän valtuustossa, pankin johtokunnassa ja Liikasten sukuseuran yhteyshenkilöverkoston yhteyshenkilönä ja hallituksessa.

Politiikan kautta hoidetaan suomalaista demokratiaa mm. kunnallisessa toiminnassa ja seurakuntatyössä. Yksityisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat aika rajallisia. Mitään isoja vaikutuksia ei yksityishenkilönä yksin voi saada aikaan. Eskon mielipide on kuitenkin usein otettu huomioon. Vaikuttaminen on kiinni siitä, mitenkä itse kykenee esittämään kulloinkin esillä olevasta asiasta.

Tämän hetken luottamustoimista tärkeimpinä Esko pitää Osuuskunta Sisämaanjalostuksen varapuheenjohtajana toimimista sekä keinosiemennysosuuskunta FABAn hallintoneuvoston jäsenyyttä. Se on suomalaisen naudan ja sian jalostusta sekä keinosiemennystoimintaa. Eskon suhde kotieläimiin on hyvää. Eläinten oikeuksista on asiallista puhua, mutta on otettava huomioon, että kaikki toiminta on myös taloudellista.

Kuka on hoitanut maanviljelijän asemaa EU:ssa? Eskon mielestä EU:n aikana on ajettu suomalainen maatalous totaalisesti ja määrätietoisesti alas. Ei sitä mikään oppositiopuolue pysty pitämään yllä, jos hallituspuolue käyttää valtaa. EU on polkenut maanviljelijän palkan puoleen. Se tulee vaikuttamaan siten, että esimerkiksi Anttolassa ei ole muutaman vuoden jälkeen jäljellä monta maanviljelijää. Isotkaan tilat eivät pärjää, koska ihmiset eivät jaksa tehdä työtä yötä päivää. Terveys pettää. Isot tilat tarvitsevat ammattitaitoista apua, koska joutuvat käyttämään paljon teknisiä laitteita apuna. Maaseudulla ovat nuoret lähteneet. Monet isännät ja emännät ovat kouluttaneet itsensä uusiin ammatteihin. Näiden ammattien tuloilla on pidetty taloa pystyssä.

Ei meilläkään todennäköisesti jatketa maataloutta, vaan tila jää silleen. Tyttärillä on omat ammattinsa. Anttola on nykyään osa Suur-Mikkeliä. Mikkeli on Suomen neljänneksi suurin matkailupitäjä, vettä ja rantoja on yksi kolmasosa. Eskolla on myös kolme mökkiä. Matkailuyrittäminen ei kuitenkaan sovi tällä hetkellä, sillä siihen ei jää tarpeeksi aikaa. Aika menee karjan hoidossa.

Liikasena Esko on kiinnostunut kaikista sukuhaaroista. Eskon mielestä ei pidä pelätä sitä, että sukututkimuksessa paljastuu jotakin, mikä ei ole myönteistä, koska se rajoittaa sukututkimuksen tekoa ja tuloksia. Esko toivoo, että Liikaset yhteyttä sukuhaarojen yhteyshenkilöihin ja aktiivisesti osallistuvat suvun tapahtumiin ja kokouksiin. Jokainen kun panee kortensa kekoon, niin voidaan löytää suvun yhteinen alkujuuri.

Maitolaiturilla-väitöskirja  vie muistoihin mm. Anttolan Liikasiin.

Kuvassa vasemmalla Esko ja Liisa Liikanen kodissaan Anttolassa adventtisunnuntaina 2.12.2001.

Anttolan keskustassa (kuva alla) on kivinen viljamaksiini, jonka on rakentanut Antti Liikanen (s. 18.2.1828). Viljamakasiini urakkatyö tehtiin summalla 680 mk. Makasiini valmistui v. 1876. Antti Liikanen on rakentanut Juvan hautausmaan aidat ja oli mukana Saimaan kanavan kivityömaalla.

Esko Liikanen oli Helena Allahwerdin haastateltavana 29.9.2001 Liikasenmäellä Jaalassa, Pirkko Liikanen kirjasi haastattelun ja Esko Liikanen tarkisti videolta kirjatun haastattelun.

Takaisin edelliselle sivulle

Paluu sukuseuran pääsivulle

Päivitetty 3.2.2002 (PL)