EDIT-MUMMON TARINA

Edit Liikanen o.s. Saarinen syntyi 3.11.1906 Vehkalahden, nykyisin Kotkan kaupungin Pitkäsaaressa nuorimmaiseksi lapseksi. Perheessä eli 4 lasta aikuiseksi. Kotina oli samana vuonna rakennettu tuvan ja kammarin käsittävä rakennus.

Isä oli käynyt Otavan maanviljelyskoulun , ollut töissä kartanoissa , sahoilla ja myös Venäjän puolella (silloin Suomi oli osa Venäjää). äiti oli ollut palveluksessa varakkailla, hän ei osannut kirjoittaa, mutta osasi kyllä lukea. Perheessä asui myös äidinäiti , jonka vaivaistaloon joutumisen vävy oli estänyt ja jolla oli aina arvoisensa asema. Sanomalehti tuli myös varhaisessa vaiheessa talouteen ja kaikki numerot säästettiin myöhempää käyttöä varten . Talo oli rakennettu nutikoista (lankunpätkiä) muuraamalla ja sisäpuolen seinät vuorattiin sanomalehdillä , tapetit tulivat vasta paljon myöhemmin. Kauniita hirsiseiniä ei tietenkään peitetty. Nykyisinkin on talon rakenne vielä osin jäljellä, tosin muutamia kertoja remontoituna. Siihen aikaan lapsilla oli vain vähän sanottavaa itseään koskevissa asioissa mm. kaikki vaatteet kotikutoisista kankaista, osin itsekasvatetuista pellavista. Kaikkia vanhempia ihmisiä teititeltiin eikä vastaan auttanut sanoa.

Perheen kaikki lapset kävivät koulun. Edit aloitti koulun 9 vuotiaana ja koulua kesti 4 vuotta.Tuona aikana koulun aloitus siirrettiin alkavaksi 7 vuotiaana , mikä on vieläkin voimassa. Koulussa oppilaat olivat vuorollaan järjestäjinä, jolloin hoitivat mm. ennen koulun alkua pystyuunien lämmityksen, että oli muilla lämmintä tuntien alkaessa. Vanhemmat veljet perustivat myöhemmin leipomon Pieksämäelle.Vanhempi sisko oli ompeluopissa.

Ruoka hankittiin merestä, omalta tontilta ja metsästä. Oli kotieläimiä joille ruoka kerättiin niityiltä ja rannoilta. Kaikki käypänen otettiin talteen ja käytettiin. Teurasaikana keitettiin mm. saippuat eläinten rasvoista ja lipeäkivestä. Lipeäkalaa ostettiin torilta "kapakalana", jota laitettiin jouluksi. Työtä tehtiin aina, suurempia juhlapäivia lukuunottamatta ja saaressa asuminen toi oman vivahteensa elämään, mutta naapuruus oli tietty voimavara koko pienelle kyläyhteisölle. Kotkan seutu oli kansalaissodan aikana yhtenä taistelupaikkana ja Edit oli katsellut kotisaaren kallioilta Rankin linnakkeelta näkyviä tykkien suulieskoja. Se sota ei talossa kai muuten tuntunut kun,että ruoka oli entistäkin tiukemmassa. Salakuljetus myös antoi oman leimansa kai koko rannikoille ja meno oli ollut aika hurjaa sivustakin seuraten. Kotkan seutuhan oli tunnettu puunjalostusteollisuudesta jo vuosisadan alusta ja vilkas satama antoi seudulle oman leimansa.

Naimisiin menonsa jälkeen Edit ja Viljo Liikanen lunastivat saaren rakennukset itselleen ja asuivat siellä kahden lapsensa kanssa v 1986 asti, jolloin muuttivat Paimenportin palvelutaloon.

Toisen maailmansodanaika oli Kotkan seudulla kovien pommitusten aikaa, paljon tuhoutui, mutta saaressa ei rakennuksiin osunut eikä näin ollen siellä ihmisiä loukkaantunut. Ikkunoita tosin meni rikki ja hieman tuli reikiä seiniin, aika oli pelon ja epävarmuuden täyttämää. Selkeinä kirkkaina öinä sai aina varautua pommien tuloon, vaikka ilmatorjunta saikin joitain vihollisia pudotettua mereen.

Ruuasta oli nytkin tiukkaa, vaikka kaikki korttiannokset kaupasta kyllä sai,mutta se ei ollut järin paljon. Mutta jotenkin sitä vain selvisi. Sodan jälkeen aika oli parempaa kaikin puolin. Puoliso Viljo kävi mantareella ansiotyössä, Edit hoiti kotitaloutta. Oli lehmä, vasikka ja kanoja, kesäisin myös kasvatetttiin sika, oli sitten joulupöydässä syötävää.

Kotieläimistä luovuttiin 50-luvulla. Jolloin Edit ja Viljo työskentelivät yhdessä Kymijoen uittoyhdistyksen Kyminsuun erottelupaikalla. Työrupeamaa kesti aina Viljon eläkkeelle jäämiseen asti.

Edit mummo on aina ollut ahkera käsityöihminen, kutoen saaressa ollessaan mm. mattoja ja etenkin sukkia. Paimenportillakin yli 90 vuotiaana valmistui vielä sukkia koko suvulle, kymmeniä pareja vuosittain aina viime vuosiin asti. Tarvettakin oli, sillä sukankuluttajiakin oli jo 4:ssä polvessa.

90-vuotiaana Edit-mummon voimat riittävät vielä päivän lehden tarkkaan lukemiseen ja sanalaatikoiden ratkomiseen.

Edit-mummo nukkui pois 13.04.2002 Kotkassa.


Viljo ja Edit Liikanen edustavat Anttolan-Juvan Liikasten sukuhaaraa seuraavasti.


1. sukupolvi Kantaisä Risto Liikanen, s.07-07.1682 (sp oletus) k. 30.04.1760

2. sukupolvi:/ 2/4 lapsesta) Juho, Liikanen s. 09.09.1712 (sp oletus), k. 29.08.1793

3. sukupolvi (3/7 lapsesta) Matti Liikanen s. 13.03.1747, k. 26.03.1795

4. sukupolvi (6/6 lapsesta) Antti Liikanen, s. 10.10.1792, k. 12.03.1847

5. sukupolvi (3/9 lapsesta) Antti Juhani Liikanen, s. 18.02.1828

6. sukupolvi (8/9 lapsesta) Otto Albin Liikanen, s. 07.04.1876 Juva, k. 23.03.1917 Juva

7. sukupolvi (8/9 lapsesta)

Viljo Liikanen s. 30.12.1910 Juva, puoliso: Edit (o.s. Saarinen) Liikanen, s. 03.11.1906 Vehkalahti

Lapset (8.sukupolvi)

1. Eila Edit (o.s. Liikanen) Raami, s. 16.11.1937 Kymi, Puoliso: Alpo Raami

Lapsenlapset (9. sukupolvi): Auli Vaarala o.s. Raami s. 1961; Asta Raami, s. 1967

2. Tapani Liikanen s. 1944, Puoliso: Asta (o.s. Kaipiainen)

Kirjoittanut Eila Raami o.s.Liikanen 13.12.2001

Takaisin suvun vanhempien sivulle

Paluu seuran pääsivulle

Päivitetty 18.02.2002 (PL)