ASSI LIIKANEN VÄITTELI HELSINGIN YLIOPISTOSSA

Perjantaina 15.8. 03 tarkastettiin FK Hanna-Liisa (Assi) Liikasen väitöskirja Taide kohtaa elämän ? Arts in Hospital -hanke ja kulttuuritoiminta itäsuomalaisten hoitoyksiköiden arjessa ja juhlassa. Tutkimus kuuluu sosiaalipolitiikan alaan. Vastaväittäjänä oli professori Anita Kangas Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Antti Karisto.

Väitöstä seuraamassa olivat aviopuoliso komissaari Erkki Liikanen, sekä tyttäret aviopuolisoineen Allisa ja hänen puolisonsa Tommi Kasurinen, Helena ja hänen puolisonsa Jussi Forsman. Väitöstilaisuus oli juhlapäivä myös Assi Liikasen äidille Kaisa Issakaiselle Täpötäydessä Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa arvovaltaisen yleisön joukossa tapahtumaa todistivat mm. viime vuonna väitelleet Pentti Arajärvi ja Lasse Lehtinen.

Aviomies komissaari Erkki Liikasen mukaan hänen vaimonsa teki väitöskirjan neljässä vuodessa. Väitöskirja on Assin elämäntyö. ”Presidentti Tarja Halonen on jo etukäteen myöntänyt minulle tasa-arvon nimissä tohtorinna-tittelin”, kertoi Erkki Liikanen naureskellen Iltasanomien toimittajalle Kari Valtoselle. (Kari Valtonen, Ilta-Sanomat 16.8.2003, 27.)

”Olen erittäin ylpeä vaimostani. Assi on rakentanut omaa uraansa jo 30 vuotta. Itse en aio väitellä, mutta kirjan kyllä aion kirjoittaa komissaarin ja Brysselin vuosistani eli miltä komissio näyttää sisältäpäin. Minulle riittää, että olen (TTK:n) kunniatohtori.” (Timo J, Anttila, Iltalehti viikko la 23.8.2003, B4.)

Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunnan kokouksessa 17.9.03 hyväksyttiin Hanna-Liisa Liikasen väitöskirja arvosanalla cum laude approbatur.

Liikasten sukuseura onnittelee sydämellisesti uutta valtiotieteen tohtoria Assi Liikasta. Aviopuoliso komissaari Erkki Liikanen edustaa Kangasniemen Liikasia.


Hanna-Liisa Liikanen 22.07.2003, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalipolitiikka, 15.8.2002

Taide kohtaa elämän

- Arts in Hospital -hanke ja kulttuuritoiminta itäsuomalaisten hoitoyksiköiden arjessa ja juhlassa

Arts in Hospital -hanke syntyi vuonna 1990 YK:n ja Unescon kulttuurikehityksen vuosikymmenen aloitteena leviten kaikkiaan 18 jäsenmaahan. Hankkeen tavoitteena oli taiteen avulla lisätä hoitolaitosten viihtyisyyttä sekä integroida taide- ja kulttuuritoiminta osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon hoitotyötä, kuntoutusta ja työmenetelmiä.

Väitöskirjassani etsin vastausta kysymyksiin, missä laajuudessa ja minkälaisin muodoin Arts in Hospital -hankkeen tavoitteet heijastuvat itäsuomalaisten hoitolaitosten arjessa. Neljässä sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoyksikössä tehdyt haastattelut, havainnot ja päiväkirjat vakuuttavat, että taide ja kulttuuritoiminta kohtaavat elämän hoitoyksiköiden arjessa, vaikkakin sattumanvaraisesti ja useimmiten amatööritaiteilijoiden voimin. Empiirisen tutkimuksen metodologiana oli etnografia ja kvalitatiivisia menetelmiä, kuten teemahaastattelut, päiväkirjat ja havainnointi paikan päällä. Tutkimuksen kehysteoriana on Richard Shustermanin pragmatisisen estetiikan filosofia, jossa painotetaan taiteen kokemuksellisuutta sekä aktiivista ja käytännönläheistä roolia ihmisen elämässä.

Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus- ja tutkimusaineisto kuvaa ja analysoi taiteen ja kulttuuritoiminnan soveltavia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Löysin taide- ja kulttuuritoiminnalle neljä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavaa elementtiä. Ensiksi taide antaa elämyksiä ja merkityksellisiä taidenautintoja. Toiseksi taiteella ja kulttuuritoiminnalla on yhteys parempaan koettuun terveyteen ja hyvän elämän kokemuksiin. Kolmanneksi taideharrastukset synnyttävät yhteisöllisyyttä ja verkostoja, jotka auttavat hallitsemaan elämää paremmin. Neljänneksi taide lisää viihtyvyyttä ja kauneutta elin- ja työympäristöissä. Taide, kulttuuritoiminta ja juhlat koettiin signaaliksi välittämisestä ja ihmisen arvostamisesta, joka synnytti luottamusta itseen ja yhteisöön.

Taiteen ja kulttuuritoiminnan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kentät Taiteen ja kulttuuritoiminnan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kentät kohtaavat, mikäli toimintamahdollisuudet ja asenteet toisen ammattia kohtaan muuttuvat tasa-arvoisemmiksi. Edellytyksenä on myös, että taide- ja kulttuuritoiminta nähdään osaksi jokaisen ihmisen elämää, tarpeita ja oikeuksia. Hoitolaitoksissa tämä edellyttää ammatillista lisäkoulutusta, resurssien uudelleen arviointia ja nykyistä joustavampia työjärjestelyjä. Osa henkilökuntaa viesti luottamuksen katoamista omaa työtään kohtaan ja luovuttamisen halua. Mukana oli pettymystä kaiken jatkumisesta ennallaan, kiireenä ja rutiinina. Tällöin uusi taide- tai taiteen kaltainen toiminta koettiin enemmän uhaksi kuin mahdollisuudeksi.

Taide- ja kulttuuritoiminnan integroiminen suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ei ole toteutunut. Esimerkkejä erillisistä projekteista ja kehittämishankkeista löytyy, mutta ne ovat ajallisesti ja paikallisesti rajattuja. Suomen kulttuuripolitiikka on etsimässä uusia soveltavan taiteen kenttiä, johon sosiaali- ja terveyspolitiikan tulisi vastata

Paluu Liikaslinkkien etusivulle

Paluu sukuseuran pääsivulle

Päivitetty 14.10.2003 (PL)