Tämä kirjoitus on ollut Liikaslinkissä 2/2003. Väinö poistui joukostamme 8.3.2016 hoitopaikassaan Kyyhkylässä Mikkelissä.

 

Väinö Helasniemi          VÄINÖ HELASNIEMI    

               Kuva vuodelta 2008

 

Sukuseuramme vanhin on Kangasniemen sukuhaaraan kuuluva Väinö Helasniemi. Väinö syntyi 9.10.1915 kotonaan Luusniemellä.

Väinön alkuperäinen sukunimi oli Himottu, mutta sukunimi vaihdettiin Helasniemeksi vuonna 1945. Sukunimeä vaihdettaessa Väinö oli syytä kysyttäessä tokaissut, että ”Kukas sitä nyt haluaa koko ikänsä himottu olla!”. Väinön isä oli Otto Himottu ja äiti Alma os. Saksa. Väinöllä oli yksi sisar, Aune.

Väinö on asunut Luusniemen kylällä Ontomäen tilalla koko ikänsä. Tällä hetkellä tilaa asustaa jo neljäs sukupolvi.

ELÄMÄN POLKUJA

Avioliiton Väinö solmi Anna-Liisa Liikasen (s. 14.7.1920) kanssa 18.10.1940.  Parille syntyi kaksi lasta, Pekka ja Pirjo.

Sota vei Väinön rintamalle, missä hän oli niin talvi- kuin jatkosodassakin. Jatkosodassa hän haavoittui Kannaksella kesäkuussa 1944.

Väinö ja Liisa ansaitsivat perheelleen leivän työskentelemällä omalla tilalla peltoja, metsää ja karjaa hoitaen. Karjatalous päättyi 1979.

80-luvun alussa Ontomäen tila siirtyi sukupolvenvaihdoksen myötä poika Pekan hoidettavaksi. Pekka kävi tilan hoitamisen lisäksi työssä myös kodin ulkopuolella. Pekka avioitui vuonna 1989 Raija Vehviläisen kanssa ja heille syntyi tytär Elisa.

Veteraanipari Väinö ja Liisa ovat kulkeneet nuoremman polven rinnalla samassa taloudessa tähän päivään saakka.

Lapsenlapsia Väinöllä on yhteensä kolme ja lapsenlapsenlapsia jo neljä.

 

HARRASTUKSET

Nuoruudessa Väinö harrasti yleisurheilua. Yleisurheilu kiinnostaa edelleen ja Väinö seuraa sitä tiiviisti televisiosta.

Metsästys ja kalastus ovat kuuluneet myös harrastuksien kärkipäähän.

Sukumme vanhin muisteli aikaa, kun hän oli nuorena miehenä hirvimetsällä, silloin ei ollut kännyköitä eikä koiratutkia, eikä aina koiraakaan. Metsästys oli hyvin erilaista ja silloin käveltiin pitkiä matkoja riistan haussa. Metsästys pitikin kunnon hyvänä.

Väinö oli mukana metsästyksessä aktiivisesti seniori-ikään saakka. Parhaassa tapauksessa metsällä oli yhtä aikaa Helasniemiä kolmessa polvessa: Väinö, poika Pekka ja nuorimpana pojantytär Elisa.

ELÄMÄ NYT

Tänäpäivänä Väinö nauttii eläkepäivistä asuen edelleen Ontomäellä. Vuosittain Väinö ja Liisa käyvät Kyyhkylässä, veteraanien kuntoutuskeskuksessa Mikkelissä. Kyyhkylässä saa vaihtelua arkeen, kuntoutusta ja mahdollisuuden tavata veteraanituttuja.

Liisa-vaimo toimii Väinön omaishoitajana. Liisa pitää yllä kuntoaan päivittäisillä kävelylenkeillä ja osallistumalla talon askareisiin. Liisa ja Väinö ovat malliesimerkki pitkästä avioliitosta, yli 70-vuotta kestäneen liiton takana on kaksi toisilleen sopivaa ihmistä.

Väinö seuraa tarkoin arjen ja Suomen tapahtumia. Hän on terävässä kunnossa, mutta ikääntymisen myötä askel käy lyhyemmäksi ja voimat loppuvat nopeammin, niin myös sukumme vanhimmalla.

Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset piipahtavat usein papan ja mummon kamarissa tervehtimässä ja kyselemässä kuulumisia.

Tätä juttua tehdessä Väinö totesi, että vanhat asiat muistuvat hyvin mieleen, mutta eiliset meinaavat unohtua. Mutta mitä niillä eilisillä onkaan merkitystä, pääasia että vanhat hyvät asiat muistaa!

Sirkka-Liisa Liikasen muistiinpanojen pohjalta kirjoittanut Väinön tyttärentytär Laura Raehalme lokakuussa 2013.