VUODEN LIIKANEN LAVASTAJA HEIKKI LIIKANEN

(Tämä kirjoitus on myös Liikaslinkissä 2/2010)

Reisjärvellä 25-juhlallisuuksiin liittyen julkistettiin Vuoden Liikaseksi lavastaja Heikki Liikanen Längelmäen sukuhaarasta. Hän on jo toinen Heikki, joka on saanut tämän kunnia-arvonimen, sillä vuonna 1997 sementtimies Heikki Liikanen Korpilahden sukuhaarasta tuli Vuoden Liikaseksi. Heikki tuli mukaan sukuseuraan 1990-luvun lopulla ja on ollut aktiivisesti mukana siitä lähtien. Vuonna 2005 hänet valittiin hallitukseen ja toimi siinä yhden kauden tiedottajan apulaisena. Samalla hän rupesi oman sukuhaaransa vastuuhenkilöksi ja se jatkuu edelleen. Valokuvaus, videointi ja somistus ovat hänen erikoisosaamistaan.

Seuraan liittyessään eikä vielä hallitukseen tullessaankaan hän ei tiennyt varmuudella omaa sukuhaaraansa, mutta hän selvitti sen maakunta-arkiston avulla ja luovutti tiedot veloituksetta seuralle. Sukuhaaraksi paljastui aikaisemmin meille tuntematon Längelmäen sukuhaara.
Liikaslinkissä 2/2005 Heikki esitteli itsensä, joten tässä on nyt kertausta ja vähän uutta. Heikki on syntynyt Längelmäellä 29.9.1938 Paavo ja Gunilla Liikasen perheeseen. Hänellä on yksi häntä nuorempi sisar. Heikki meni naimisiin Martta Montosen kanssa ja he saivat kaksi lasta, pojan 1964 ja tytön 1965.
Heikki on ollut Suomen Taideakatemian Koulun (1957-1961) jälkeen Yleisradion TV 1:n (entinen Suomen Televisio) lavastusten suunnittelijana ja niiden toteutuksen valvojana. Heikin lavastuksista voidaan mainita mm Heittäisin heliät hiekat-Larin Parasken elämästä, oopperat Juha ja Pohjalaiset, Presidentti Urho Kekkosen elämä kehdosta hautaan -ohjelmasta lavastetut osat, Hoffmansthalin moraliteetti Jokamies ja tv-elokuva Jumala On Kauneus taiteilija Vilho Lammesta. Viimeisimpiä oli Tanssi, perhonen, tanssi sarjasta Vuosisatamme unta.

Heikki jäi varhaiseläkkeelle vuonna 2000. ”Jäin työstä pois ennen eläkeikääni, koska erilaisista säästö- ja supistustoimista johtuen en voinut enää hoitaa työtäni sillä tavalla, kuin olisin halunnut”, harmittelee Heikki ja jatkaa: ”Eläkkeellä ollessa on kertynyt erilaisia tehtäviä enemmän kuin on aikaa, joten aika kuluu mukavasti, kun saisi vain olla terveenä.” Kaksi kertaa seura on ollut valtakunnallisessa Kuulutko sukuuni- tapahtumassa ja siellä Heikki on osallistunut oman osastomme pystytykseen ja esittelyyn. Osasto sai ansaittua kiitosta omilta ja vierailta.

Seuraan liittymisestä Heikki muistelee, että seurasta päin kirjoitettiin ja siitä se lähti. Liittymisen syyksi hän toteaa: ”Ehkä olin jo ikääntynyt siten, että asia kiinnosti.”

Heikki ja hänen poikansa Samuli ovat seuran ainoat tämän haaran jäsenet. Kysymykseen, miten saisit muitakin mukaan, Heikki vastaa: ”Viime vuonna lupasin lisää nimiä sukutauluihin. Serkkuni piti niitä etsiä, mutta hän sairastui ja kuoli. Yritän tämän talven aikana käydä tutkimassa kirkonkirjoja.”

Oloaan sukuseurassa kuvailee hän seuraavasti: ”Minulle kertyy hoidettavia asioita enemmän kuin ehdin niitä hoitaa. Koskee sukuseurankin asioita. Selittelen, olenhan jo näin vanha ja sairaskin.”

Toiminnastamme ja sen kehittämisestä Heikki toteaa: ”Hallitus on toiminut osaavasti kaikissa sille kuuluvissa asioissa. Jos näin ei olisi ollut, olisi sukuseura jo hajonnut. Vuosittaiset yhteiset tapaamiset kesäkokouksen yhteydessä ovat monille sukuseuralaisille hyvin mieluisia. Nämä kokoustapahtumat eivät synny itsestään, vaan vaativat paljon valmisteluja. Asioiden muuttuminen ajan myötä heijastelee tietysti hallituksenkin toimintaan. Miten hallituksen toimintaa tänä päivänä pitäisi hioa? En osaa sanoa.”

Kysymykseen, minkälaisia terveisiä haluaisit laittaa nuoremmille Liikasille, tulee vastaus:

”Minä, Heikki Liikanen, joka olen syntynyt jälkeen ensimmäisen maailmansodan mutta ennen toista maailmansotaa, haluan sanoa Sinulle, nuori Liikanen, taltioikaa sukunne elämää kaikkina aikoina. Ei niin, että vanhukselta kysellään millainen elämä näillä ihmisillä on tässä ja tänä päivänä. Arvostakaa edellänne olleiden sukupolvien arvokasta sukuseuratyötä.”

Työelämääsi pystyimme seuraamaan TV-ruudun tekstityksistä, jos lavastajan nimi oli siellä mainittuna. Minkä työn muistat kaikkein parhaimpana, jota muistelet kaikkein mieluiten?

”Monia töitä tuli tehdyksi tuossa lähes neljänkymmenen vuoden pituisessa, ”lyhyessä” aikakestämässä. En osaa laittaa jotain määrättyä työtä ykköseksi ja jota mieluiten muistelisin. Yleensä parhaina muistaa studioiden ulkopuolella tehdyt kaikkia vuoden- ja vuorokaudenaikoja sisältävät työt. Työstä saatu hyvä palaute saa työn muistumaan myöhemminkin mieluisana. Eräs sellainen on Talvisodan päättymisestä 50 vuotta -juhla Finlandia-talossa. Siitä sain vastaanottaa Valtioneuvoston erikoiskiitokset.”

Heikki lupaa, että hän voisi kertoa joskus tarkemmin työstään. Hän voisi käydä jonkin työn läpi yksityiskohtaisesti.

”Hyviä voimia kaikkeen teille, hyvät Liikaset”, sanoo Heikki haastattelun lopuksi.